Tunsin tänään syvää alenmuuta, kun keskustelin erään pankkivirkailijan kanssa raha-asioistani. Pitkästä aikaa kateus ja katkeruus kouraisi sydäntäni. Tiedän tietysti, että jokaisella on omat vaikeutensa eikä elämä ole helppoa kenellekään. Tämä pankkinainen herätti minussa katkeruuden omasta elämästäni. Miksi minulla ei ole lapsia, miksi en ole saanut nuoresta pitäen käydä kouluja ja kehittää itseäni. Miksi minun vanhempani ei tukenut opiskeluani, tai miksi mieheni on tuottaneet vain tuhoa, enkö minäkin olisi ansainnut parempaa.
Näytti niin helpolta tämä toisen naisen elämä. Kaunis nainen, hyvin hoidettu, älykäs ja menestynyt. Kolme fiksua tytärtä, kiva mies, jolla on hyvä työ ja kaunis koti. Tiedänhän minä sen, että kaiken sen eteen hän on tehnyt töitä, ei menestys pankkimaailmassa tule turhasta ja varmaan hän on huomattavasti älykkäämpi, kuin minä.
Välillä tuntuu, niin voimakkaasti, että elämäni on mennyt pieleen täysin ja koko elämäni on enää turhaa. Olen vaan taistellut ja tehnyt vääriä valintoja. Tosin se pitää muistaa, että nyt minulla on hyvä elämä ja ihana mies, mutta niitä lapsia minä en koskaan saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti