Vaikeaakin äitiä voi rakastaa

Minulla on erittäin ristiriitainen suhde äitiini, joka on varmaankin myös narsisti tai persoonaalisuushäiriöinen. Koska hän on oma äiti ja olen aina hänet tuntenut, hän on minulle hyvin rakas. Kuitenkin monessa kohtaa olen joutunut nielemään, koska hänen käytöksensä on hyvin loukkaavaa. Selitän hänen persoonallisuuden häiriötään sodalla, koska hän on syntynyt 1938. Hänen omat vanhempansa olivat erittäin hyviä vanhempia ja heidät tunsin myös hyvin, koska he kasvattivat myös minut. Muuta syytä en äitini persoonallisuuteen keksi, kuin jonkinlainen vaurio yleisestä olotilasta. Mummuni ainakin kertoi olleensa koko ajan hirvittävän peloissaan selviääkö pappani elossa sodasta pois ja pappani oli sodassa sekä jatkosodan, että talvisodan.

Monet ystäväni eivät ollenkaan näe äitini kahta puolta, heidän mielestä äitini on hyvin mukava taiteilija persoona. Oma puolisoni onneksi huomaa, miten pahasti äitini minua kohtelee, koska varmaan luulisin kuvittelevani koko asian, jos hänkään ei sitä näkisi. Tämä on varmaan todella tyypillistä narsistin perheessä, ihminen on niin mukava ulospäin ettei ikinä voida arvata hänen kääntöpuoltaan.

Äitini on koko ikänsä vähätellyt minua, haukkunut kusipääksi ja töppänäksi. Kaikissa lauseissa on peräkaneettina joku väheksyvä ilmaus. Mikään tekemäni ei ole koskaan hyvää, jos ostan uusia vaatteita ja iloitsen niistä, putoan kyllä äkkiä maan pinnalle. Olen todella monen vaatteen jättänyt käyttämättä siksi, että äitini on ne haukkunut. Nykyään en enää koskaan näytä äidilleni mitään ostoksiani, näin ennakoin etten saa pahaa mieltä. Nykyään äitini loukkaa minua sillä, että hän koko ajan höpöttää, että nykyinen mieheni jättää minut, koska ei minun kanssa kukaan ole onnellinen. Äitini myös uskoi kaiken mitä edelliset puolisoni minusta sanoi, hän oli suorastaan ihastunut, kun joku muukin haukkui minua.

Omien vanhempieni avioliitto on täysi helvetti. He eivät ole koskaan olleet tuntia kauempaa samassa huoneessa ilman ilmiriitaa. Tilanne vain näköjään vanhemmiten pahenee, äitini myöntää vihaavansa isääni. isäni myös puhuu äidistäni niin rumasti, etten ymmärrä miksi heidän on ollut pakko jäädä saman katon alle. Toisaalta, jos minä sanon jotain heitä vastaan, silloin he ovat samalla puolella ja minä olen se hirviö. Heidän mielestään minä olen se joka kuvittelee ja keksii, että he riitelevät ja minä sekaannun heidän avioliittoonsa. Nykyään en juurikaan ota kantaa heidän keskinäisiin taisteluihinsa. Lähden heti kotiin, jos huomaan heidän alkavan jänkkäämään keskenään.

Yövalvomisia

Yksi tapa kiusata minua avioliitossani oli jatkuva valvottaminen. Ilkan vuorokausirytmi oli ihan sekaisin. Hän käyttäytyi, kuin pikkupoika ja pelasi netissä aamuviiteen saakka ja sitten lähti töihin parin tunnin yöunien jälkeen. En ymmärtänyt sitä koskaan miten hän kykeni menemään työhön, kun ei nukkunut kunnolla. Moneen kertaan yön aikana hän herätti minut rämistelemällä ja kolistelemalla, niin että varmasti sai minut hereille. Sitten, kun hän oli jo sairaslomalla, niin hän katseli yökaudet elokuvia tai soitti musiikkia. Joka yö hänelle sattui muutaman kerran " vahinko", että volyyminappi kierrettiinkin väärään suuntaan. Se oli ihan kamalaa kidutusta, uskon, että se vaikutti paljon masennukseeni ja kipuihini.

Jossain vaiheessa sairaslomiaan hän yritti nukkua öisin ja silloin piti olla TV koko ajan päällä. Nukuin varmaan pari vuotta niin , että valot paloi ja TV pauhasi. Ei ihme etten ollut työkykyinen. Sairaslomallaan ei Ilkalle ollut tietenkään väliä milloin hän nukkui, kun yö riehuttiin, niin sitten hän nukkui koko päivän. Siinäkin hän oli jotenkin rajaton, että hän ei kyennyt pysyttelemään normaalissa vuorokausi rytmissä. Hän käyttäytyi, kuin edesvastuuton teinipoika, ei mitään huolta huomisesta.

Häpeä ahdistaa

Tuo lääkärintodistus syvästä masennuksesta ja työkyvyttömyydestä vaivaa mieltäni jatkuvasti. Se on saanut aikaan myös syvän häpeän. Eikä tuon verottajan suhtautuminen ollenkaan parantanut tilannetta. Päinvastoin, koen suurta mielipahaa, kun joudun tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa. Tunnen itseni perinpohjin huonoksi, mietin onko minussa mitään hyvää.

En kestäisi tätä tunnetilaani ilman puolisoni rauhallista suhtautumista minuun ja asioihini. Jos olisin nyt yksin tämän paineen alla voisin jopa päätyä itsemurhaan. Olen joskus ollut masennuksessani niin syvällä, että olen itsemurhaa miettinyt ja tiedän sen mekanismin miten sellainen halu ihmisessä syntyy. Siksi ihmettelenkin syvästi miten tuo verottaja uskaltaa ladata sellaista painetta ihmisen niskaan, siinä on suuri vaara sortaa toinen itsemurhaan asti. Se kohtelu mitä olen saanut on uskomatonta nykypäivän Suomessa.

Se kaikki saa minut lamaantumaan ja pyörimään, vain oman mitättömyyteni ympärillä. Koen itseni täysin epäonnistuneeksi ihmiseksi, minun verorahanikaan eivät kelpaa. En voi ketään muuta elämästäni syyttää, olen tehnyt pelkkiä vääriä ratkaisuja. Ilman avioliittoani Ilkan kanssa en olisi tässä tilanteessa, yritykseni voisi hyvin ja minä voisin ainakin paremmin. Oli ihan omaa hulluuttani sekaantua sellaiseen ihmiseen, kun Ilkka oli. Toisaalta kaikki jotka ovat narsistin kohdanneet tietäävät, että parisuhteessa toinen osapuoli voi joutua täysin pois raiteiltaan ja lopuksi ikää sairauseläkkeelle. Pahimmillaan narsisti sairastuttaa ympäristönsä.

Häpeän kuitenkin sitä, että olen ollut niin hölmö, että joku ihminen on päässyt tuhoamaan elämääni niin pahasti. Jos olisin työntänyt hänet pihalle heti, kun näin miten sekopää hän oli, niin olisin säästynyt paljolta. Mutta joku hiivatin moraali kielsi minua eroamasta heti, vaan halusin yrittää loppuun asti. Hyvä ettei minulle tullut siinä loppu.

Väkivaltainen nainen

Tänään tuli MOT:ssa juttu väkivaltaisista naisista ja se herätti monia tunteita menneisyydestä. Todella hieno asia, että uskalletaan ottaa esille naisten väkivaltaisuus. Uskon, että aivan yhtälailla naiset, kuin miehetkin voivat olla kykenemättömiä hallitsemaan vihaansa. Tämä ei kuitenkaan ole se asia minkä tuo ohjelma herätti muistoistani, vaan se, että exmieheni Ilkka syytti minua väkivaltaisuudesta.

Se oli yksi niistä kummallisuuksista mitä tällainen persoonahäiriöinen keksii tehdä, kaikki keinot käytetään. Olimme avioliittomme loppusuoralla perheterapiassa, kun minä halusin vielä kerran ymmärtää miestäni. Siinä vaiheessa oli jo tullut esiin hänen toinen vaimonsa ja se etten tule koskaan saamaan lasta hänen takiaan. Syitä minulla vihaani oli ja myönnän, että melkein halkesin vihasta ja pahasta mielestä. En kuitenkaan koskaan käynyt Ilkaan käsiksi enkä heitellyt millään esineillä. Minun tapani raivota oli itkeä ja huutaa ja kysyä miksi helvetissä hän teki minulle näin. Miksi hän rikkoi minun elämäni ja teki minusta pysyvästi lapsettoman. Varmaan pari kuukautta heräsin joka aamuyö ja itkin ja ulisin tuskaani.

Ilkka otti tämän esille terapiassa siten, että hän pelkää minua ja ei uskalla nukkua, koska herätän hänet huutamalla. Katsoin häntä suu auki enkä yhtään ymmärtänyt mistä hän puhui. Hän käänsi minun suuren tuskan itselleen pisteiksi, hän keräsi sääliä sillä, että vaimo on ihan kauhea, pelottava hakkaaja. Olin aivan lyöty ja näin jälkikäteen vasta tajuan, kuinka paljon hän ihmisiä huijasi kääntämällä kaikki asiat omaksi edukseen. Näin hän myös sai lääkäreiltä lisää unilääkettä johon hän oli koukussa. Hänellä oli hyvä syy käyttää unilääkkeitä, kun vaimo ei kamaluuksissaan anna hänen nukkua rauhassa. Voi miten tekopyhästi hän selitti olevansa niin rauhan mies ettei mitenkään kykene lyömään naista tai uskalla minua vastustaa, kun olen niin pelottava. Voi kuinka raivostuttavaa se olikaan!

Verottajan mielivaltaa

En olisi ikinä uskonut, että Suomen maassa voi joutua vielä nykyäänkin kokemaan verottajan täysin mielivaltaista käytöstä. Jos asia tehtäisiin, niin kuin minä ehdotan olen maksanut koko verovelkani kahdessa vuodessa pois. Jos taas tehdään hänen haluamallaan tavalla, verottajalta jää saamatta noin 40.000€ ja työpaikka menee minulta ja työntekijöiltäni. Kumpi vaihtoehto on järkevämpi. Kun jatkan yritystäni, niin tuota vuosien aikana vielä useat veroeurot, mutta jos nyt lopetan syntyy ainoastaan työttömyyttä.

Ei ihme ettei Suomessa verorahat riitä, jos verottaja tekee paljon näin mielivaltaisia päätöksiä. Tähän pitäisi puuttua koko yhteiskunnan, verottajan velvollisuus on mielestäni tehdä yhteiskunnalle parhain ratkaisu. Otankin seuraavaksi yhteyttä lakimieheen ja Suomen Yrittäjiin koska oikeudentuntoni ei salli sitä, että yksi ihminen voi tehdä näin tuhoavia päätöksiä. Hän kohtelee myös minua erittäin huonosti ja on hyvin ilkeä. En saa puhua lauseitani loppuun ja hän suhtautuu halveksivasti hymähdellen ehdotuksiini.

Tulee jopa mieleen olenko taas vastatusten jonkun häiriöisen kanssa, vai onko kyseessä vaan pieni ilkeä ihminen, joka on valtansa huipulla.

Tieto olisi auttanut

Nyt, kun olen lukenut näitä kirjoja narsismista niin ajattelen, että jos näitä kirjoja olisi ollut jo 80-luvulla niin olisin säästynyt paljolta. Jos minulla olisi ollut tietoa, että sellaisia ihmisiä, kun narsistit on edes olemassa olisin osannut paremmin välttyä avomieheltäni.

Minulla on se käsitys ettei 80-luvulla vielä suomenkielessä juurikaan käytetty koko narsisti sanaa. Esimerkiksi tuossa Markku Salon narsisti kirjassa on selvä kuvaus Aarnen käyttäytymisestä, että jos sen olisin lukenut jo seurustelumme alussa olisin edes epäillyt ettei tämä ihminen ole ihan hyvä kumppani. Menin sen jälkeen, kun Aarne oli yrittänyt kuristaa minut juttelemaan psykiatrin kanssa ja silloin hän käytti nimitystä psykopaatti tai sosiopaatti. Silloin myös itse tutkin asiaan liittyvää kirjallisuutta ja psykopaattin kuvaus sopi ihan Aarneen. Tietysti se on ihan sama miksi asiaa tai käytöstä nimitetään tärkeintä on, että ihmiset saavat siitä tietoa.

Tosin voi olla etten kyennyt vielä seurustelu suhteeni alkuaikoina edes sulattamaan sellaista tietoa. Muistan lukeneeni Tommi Helstenin Virtahepo olohuoneessa joskus 80-luvun lopulla ja myönnän etten silloin ymmärtänyt koko kirjaa. Olin silloin niin kokematon ja lapsellinen ettei sen kirjan sanoma avautunut minulle vielä. Vasta noin viisitoistavuotta sitten ymmärsin lukemaani, kun kävin läpi nuo Helstenin kirjat.

On varmaan ihan turhaa jossitella mitä elämässä olisi voinut tapahtua, se on nyt mennyttä.

Narsistien vuosisata

Tuntuu kummalta, että viime vuosien varrella olen kuullut useammalta taholta, kun joku tuttu kertoo narsisti puolisostaan tai läheisestään. Ihan, kuin meidän viisikymppisten maailmassa olisi tavallista suurempi osa jotenkin häiriintyneitä.

Olin aika järkyttynyt, kun tapasin joulun tienoilla vanhan luokkatoverini, jota en ollut tavannut pariinkymmeneen vuoteen. Oikeastaan ystävyytemme katkesi, kun hän aikanaan avioitui. Hän on erittäin hyvässä asemassa oleva, koulutettu ja aika tunnettukin nainen. Hän kertoi olleensa häiriöisen puoliso ja vasta pari vuotta sitten lastensa kannustamana päätynyt eroon. Hassua, että olimme kokeneet hyvin samanlaisen kohtalon, mutta en koskaan olisi uskonut, että hänelle käy niin. Hän sanoi samaa minusta, jotenkin sitä kuvittelee, että narsistin puoliso on joku reppana jonka tunnistaa jo kaukaa. Vasta nyt lähiaikoina olen alkanut huomata, että se on melkein päinvastoin, narsistin puoliso onkin hyvin vahva ja voimakas ihminen.

Mietimme tämän luokkakaverini kanssa mikä siinä on, että nyt viime aikoina on tullut esiin näitä häiriötapauksia. Voi tietysti olla, että narsistileima annetaan ajattelemattomasti, mutta siltikin tuntuu, että itsekeskeisyyttä on enemmän, kuin esimerkiksi sodan käyneessä sukupolvessa. Vai onko?

Joulurauhaa

Hyvää joulun jälkeistä elämää kaikille lukijoilleni!

Olen pitänyt hiukan kirjoitustaukoa. Tämä asiani on niin rankka, etten haluasi muistella menneitä näin jouluna. Tokihan niitä muistoja yhtenään vilahtaa mieleen. Joulu sisältää, niin paljon tunnetta, että myös narsistin tunnevyöryt tulee esiin nimenomaan jouluna. Valitettavasti muistoisani siis on ennemmän huonoja muistoja, kuin hyviä.
Ainakin avopuolisoni Aarnen kanssa joulu laukaisi jonkun trauman, koska hän alkoi automaattisesti aattoaamuna noin klo 10.00 riehumaan ja raivoamaan. Sitten hän lähti ajelemaan tuhatta ja sataa, tuli parin tunnin päästä takaisin ja mökötti lopun iltaa. Kaava oli niin selvä, että sen hyvinkin oppi muutamassa vuodessa.

Itsetutkiskelun paikka

Iän tuoma elämänkokemus ja ennen kaikkea pitkään kestänyt psykoanalyysi on antanut minulle aika hyvän kuvan oman itseni vioista ja hyvistä puolista. En missään nimessä halua tässä blogissa korostaa omaa hyvyyttäni, päin vastoin minulla on paljon vikoja. Psykoanalyysi kuitenkin toi sen selvyyden, että persoonani on aika terve.

Läheisriippuvuus on hankalin luonteenpiirteeni, joka on tuonnut minulle paljon surua ja murhetta. Ilman riippuvuuttani, en olisi koskaan edes mennyt yhteen Aarnen tai Ilkan kanssa. Olin nuorena jäänyt niin paitsi äitiyttä ja turvaa, että hain Aarnesta itselleni sekä isää, että äitiä. Ihminen joka saanut elää hyvän lapsuuden ja kasvannut itsenäiseksi persoonaksi sanoo helposti, että mitäs jäit niihin suhteisiin, olisit lähtenyt pois. Silloin, kun itsellä on kaikki hyvin, on vaikea kuvitella miten toimii ihminen joka on jäänyt vaille rakkautta ja tullut ripustuvaksi ihmiseksi. Määrätynlaisen lapsuuden jälkeen meistä kenestä tahansa olisi tullut läheisriippuvainen ja jokaisen kohdalla se on pitkä tie kasvaa siitä pois. Riippuvuus ei katoa sillä, että sen tiedostaa, vaan vahvistuakseen ihmisen pitää tehdä paljon työtä.

Riippuvuuden lisäksi olen aika naivi ja hyvä uskoinen. En vieläkään ole tarpeeksi varovainen ihmisten kanssa ja tulen saamaan aina nenälleni. Olen myös hyvin herkkä loukkaantumaan ja minun on vaikea ottaa vastaan kritiikkiä. Itsetunnosta puhutaan nykyään myös paljon ja kai harvan itsetunto on ihan kunnossa. Muuten olen aika sinut itseni kanssa, mutta pahoitan mieleni helposti. Tosin se on sanottava, että masennus joka minuun iski, kun jätin Cymbaltan pois, vääristi niin paljon tuntemuksiani, että on vaikea sanoa onko herkkätunteisuuteni minua, vai kemian tuomaa muutosta.

Olen myös hyvin mukavuudenhaluinen ja laiska, mutta uskoisin kuitenkin, että huonot puoleni on ihan kohtuuden rajoissa. En ole sen huonompi tai parempi ihminen, kuin kukaan muukaan. Hyvinä ominaisuuksina pidän ehdotonta oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja moraalisuutta. Olen myös empaattinen ja pidän ihmisistä ja haluan auttaa toisia. En myöskään koskaan käytämketään hyväkseni tai yritä taloudellisesti tai muutenkaan hyötyä kenestäkään.

Minusta kuitenkin tuntuu, niin kuin varmaan monista muistakin ihmisistä, etten koskaan ole saanut riittävästi myönteistä palautetta. Näiden narsististen läheisteni kanssa olen negatiivista palautetta ja haukkumista kuullut kymmenen ihmisen edestä.

Narsistiksi ei saa nimitellä turhaan

Muutamassa kommentissa on ollut hyvä muistutus siitä, että toista ihmistä ei saa sanoa narsistiksi ilman syytä ja, että narsismi nimityksestä on tullu muotisana. Se on aivan totta, ei koskaan saa nimitellä ketään heiveröisin perustein ja on myös aina katsottava itseään. Jokaisessa ihmisessä on osa narsistia, emme pysyisi muuten elossa jollemme osaisi pitää puoliamme. Ihminen voi olla ilkeä ja paha muutenkin, eikä kyse ole narsismista.

Olenkin lähtenyt kirjoittamaan tätä blogia lähes kymmenen vuoden itsetutkiskelun jälkeen. Käydessäni läpi psykoanalyysia opin näkemään omat huonot puoleni ja opin itsestäni paljon. En kirjoita tätä blogia vihan vallassa tai kostaakseni. Kirjoitan siksi, että haluan purkaa pois itsesyytöstäni, miksi en huomannut ajoissa. Haluan myös kertoa tarinani esimerkiksi muille, jos joku muu saisi siitä apua. Se, että sanotaan narsisteja olevan todella vähän ei sulje pois sitä, että jokuhan on ne vähätkin kohdannut. Syyllistin itseäni vuosia siitä, että minussa on jotain vikaa, kun lähelläni olevat ihmiset käyttäytyvät näin. Jos ihminen on terve persoonaltaan yleensähän aletaan ensiksi miettimään mitä minä voin tehdä. Pitkän kokemuksen kautta opin, etten minä voi tehdä muuta, kun pysyä kaukana kyseisistä ihmisistä. Mikään muutos omassa käyttäytymisessäni ei auta narssistin kanssa.

Lähes aina avioeron jälkeen tulee tilanne, että syyttelee toista ja näkee vain huonot puolet. Se vaihe minulla meni ohi jo liittojeni aikana, mietin sekä avoeroa, että avioeroa niin perusteellisesti ettei minun tarvinnut jälkikäteen enää spekuloida mitään.

Toivon todellakin, että ketään ei sanottaisi narsistiksi ilman selvää perustetta tai syytä. Varmaan myös narsisti nimityksestä on tullut hiukan muotisana, koska se on tullut vasta hiljattain suuren yleisön tietoon. Yleensä uuden asia edessä tapahtuu ensin ylilyöntejä ennen, kuin asia putoaa normaaliin uomiinsa.

Onko flunssankin jälkeen elämää?

Nyt on ollut aika pitkä tauko kirjoittamisessa, kun olen tehnyt kuolemaa elämäni kamalammassa räkätaudissa. En ole vuosiin sairastanut flunssaa ja toivottavasti en ihan äkkiä sairastakaan uudestaan. Pää on vieläkin ihan puuroinen ja räkää täynnä. Onneksi oli niin hieno tilanne, että sain olla neljä päivää pois työstä, koska työntekijäni sisar lupautui auttamaan kaupassa. Yleensä yrittäjän on pakko sairastaa pystyssä, mutt amitä vanhemmaksi tulen sitä heikommin kestän rasitusta. Kymmenen tunnin työpäivä jaloillaan 38 asteen kuumeessa ei oikein enää onnistu. Eikä tarvikkaan onnistua, en ole yli-ihminen, mutta sairastaminen on niin jumlattoman kallista yrittäjälle.

Sängyssä makoillessa tuli mieleen ne lukemattomat kerrat, kun olen ollut sairaana ilman, että kukaan auttaa. Jo lapsena huomasin, että äitini lähti suorastaan karkuun jos olin kipeä. Onneksi olen sairastanut erittäin vähän, en ole ollut edes missään lastentaudissa. Toisaalta hiukan epäilen sitä, etten olisi saanut tuhkarokkoa ja vesirokkoa, kun hyvin muista koulukavereideni sairastaneen. En varmaan lapsena aina itse hoksannut olevani kipeä ja äitini leikki viimeiseen asti, että olin terve. Se on kummallinen taito kieltää täysin kaikki tosiasiat ja käyttäytyä niin, kuin totuutta ei olisikaan.

Lapsettomuushoitojen aikana olin usein tosi kipeä ja tuskainen. Varsinkin silloin, kun hyperstimulaatio vaivasi, mutta Ilkka ei minua mitenkään auttanut. Hän tuli yhden ainoan kerran sairaalaan minua katsomaan sen viikon aikana. Vanhempani eivät tulleet kertaakaan, olin aivan yksin. Muistan miten usein makasin vessan lattialla kotona ja oksensin, Ilkka oli pois kotoa. Luulin hänen olleen työmatkalla, mutta nyt tiedän, että hän oli tyttöystävänsä luona. Ainoastaan rakkaat kissani pitivät minusta huolta, puskivat ja nuolivat. Kissoiltani olen aina saanut ainoata vilpitöntä myötätuntoa.

Nyt, kun oli flunssassa oli suuri onni, kun puolisoni kantoi jaffaa ja keitti teetä. Eikä hermostunut, vaikka yskin ja niistin yökaudet ja hänenkin uni kärsi. Toivottavasti itse osaan olla yhtä hyvä ja myötätuntoinen hoitaja, sitten kun hän on kipeä. On paljon helpompaa olla kipeänä, kun voi jättää kaikki koti-ja työasiat toisten huoleksi ja keskittyä vaan omaan paranemiseen.

Nyt loppui valitus flunssasta, taas iski kirjoittamis into päälle.

Turhaan ei saa nimitellä

Olen yrittänyt olla näissä kirjoituksissani aika varovainen, etten ketään turhaan leimaisi narsistiksi. Psykoanalyysissäni terapeutti nimesi kuulemassa perusteella narsisteiksi avomieheni ja aviomieheni, vanhempani ja tämän seksiaddiktiystävättäreni. Tietenkään heistä ei ole varsinaista diagnoosia tehty, mutta heidän käytöksensä viittaa siihen. Nämä muutamat lapsuuden ystäväni ovat varmaankin muuten vaan vaikeita ihmisiä ja omaavat narsisminkaltaisia piirteitä.

Nykyään narsismi sanaa käytetään niin usein ja aika kevyesti, että sen kanssa pitää olla varovainen. Se ei kuitenkaan ole tässä blogissa oleellisin asia, että onko joku varmasti narsisti vai ei. Oleellista on se miksi takerrun aina samankaltaisiin ihmisiin ja aina saan nenilleni. Se on yhteneväistä, että näiden ihmisten käyttäytyminen on ollut hyvin samanlaista joten persoonallisuushäiriö on sama. Ilmeisesti joku heissä vetoaa minuun, koska aina olen löytänytkin heidät ihmisjoukoista, vaikka narsisteja on todella vähän.

Tästä psykiatrini sanoi, että lähetän jotain näkymätöntä singnaalia mikä vetää lähelleni nämä tyypit. Ihan samanlailla, kun esimerkiksi homot löytävät ihmisjoukosta ne jotka ovat myös homoja ja heterot eivät näe sitä ollenkaan. Narsisteissa on jokin piirre mikä vetoaa minuun voimakkaasti ja ennen kun tiesin tästä taipumuksestani jokin esti minua kuuntelemasta järjenääntä. Tämä on oikeastaan sama vanha ongelma, että naiset rakastuvat renttuihin, yleensähän rentut ovat narsisteja.

Äiti osaa loukata

Lähentelen viittäkymmentä ja vieläkin äitini pystyy nutistamaan minut ja loukkaamaan verisesti. Tunnen suorastaan fyysistä kipua, kun pahoitan niin mieleni. Tämä aamuna jouduin pyytämään häneltä kyytiä, kun autoni oli korjaamolla. Keskustelimme edes menneestä mummustani, äitini äidistä. Kerroin yhden kielteisen muiston mummustani ja äitini puuskahti heti, että valehtelen. Hän ei kuulemma enää ikinä voi luottaa minuun, kun valehtelen asioita menneisyydestäni. Minusta on todella outoa, että vanhempani ovat päätyneet siihen, että minun muistoni on vääriä ja minä valehtelen ja heidän muistonsa on oikeita.

Vähän hassu aihe kinata, mutta se vääristää meidän välistä suhdetta. Muistan lapsuudestani paljon epämiellyttäviä tapahtumia, mutta he väittävät yhdestä suusta ettei sellaista ole tapahtunutkaan. He ilmeisesti uskovat itse sanomaansa ja ovat jotenkin totaalisesti haluneet unohtaa sen vaiheen, kun he tuhosivat lapsuuttani. Voihan olla, että he ihan oikeasti luulevat minun valehtelevan ja he ovat niin hyvin kadottaneet sen kohdan elämästämme.

Se vaan tuntuu ihan kamalan mitätöivältä, että minun muistoninkaan ei ole minun ja ne on vääriä. Hetkeäkään he eivät kyseenalaista ettei itse olisi oikeassa. Se on myös minulle vastenmielistä, että äitini on aina samaa mieltä isäni kanssa ja hän suorastaan nauttii jos isäni mollaa minua. Ilmeisesti hän on ollut ikänsä kateellinen minulle isäni huomiosta, jota olen kuitenkin saanut minimaalisen vähän.

Jos olisin tarpeeksi vahva ja itsenäinen, niin en antaisi äitini sanomisten vaikuttaa niin syvästi. Jos joku muu minulle sanoisi vastaavaa en paljoakaan viitsisi päätäni vaivata. Jotenkin äitini osaa niin hyvin lyödä heikkoon kohtaani ja aina tunnen yhtä suurta pettymystä, kun äitini ei löydä minusta mitään muuta, kuin pahaa.

Ajan myötä tilanne tulee vielä pahentumaan, mitä vanhemmiksi he tulevat sitä vaikeammaksi suhteemme tulee. Äitini on aina elänyt mielikuvituksessaan ja vääristellyt asioita omien uskomuksiensa mukaan ja vanhenemisen myötä se aivan varmasti pahenee. Vielä tulee sekin heti, että hän syyttää minua varastamisesta, sehän on yksi oire demetiasta. Silloin minun pitää olla niin vahva ja erillinen ihminen, että pystyn auttamaan häntä ja ohitan pahanmieleni.

Herätän keskustelua

Sattumalta katsoin tuota Suomi24 keskustelupalstaa, kun blogin tilastojen mukaan sieltä tulee paljon lukijoita. Aika jännä juttu, että parissakin keskustelussa oli suositeltu blogiani. Yksi keskustelu oli sitten pitenpikin ja siinä oli siteerattu sanomisiani ja epäily vaikuttimiani. Myös sitä kritisoitiin, että syytän vain toista, enkä näe omia vikojani. Haluan selittää omaa näkökulmaani vastaukseksi tähän. Olen myös hyvin kiitollinen, että blogini herättää keskustelua, koska se on ollut tarkoitukseni ja olisin toivonut enemmän kommentteja suoraan tähän blogiini.

Kun aloitin tämän blogin yritin tehdä selväksi lukijoilleni, etten lähde nimittelemään ketään narsistiksi pelkän mutu-tuntuman perusteella. Olen käynyt läpi psykoanalyysin joka kesti lähes kymmenen vuotta ja kävimme pitkään Ilkan kanssa perheterapiassa. En ole vielä päässyt siihen vaiheeseen, kun Ilkka joutui psykiatrianosastolle, mutta myös ammattilaiset diagnostoi hänet narsistiksi.

En missään tapauksessa syytä tässä blogissa muita ja pese itseäni vastuusta. Olen yrittänyt kertoa mahdollisimman rehellisesti mitä virheitä ihminen tekee, kun ajautuu narsistin puolisoksi. Syy siihen oli aivan minun itseni,mutta en vaan osannut sitä välttää, koska itse olin niin ripustuvainen. Koska oma persoonani ei ole täysin terve, ja kenenkähän meidän olisi, minun oli helppo tunte vetoa narsistiin. Sitä myös yritän kertoa, että on olemassa tällainen ihmistyyppi, kun minä joka ajautuu kerta toisensa jälkeen suhteeseen narsistin kanssa. Vaikka heitä on vain muutama prosentti Suomen kansasta, on ihmisiä joka tuntee vetoa heihin ja minä olen sellainen.

Kerron näitä asioita siksikin, että joku voisi ottaa opiksi niistä omassa elämässään. Kolmekymmentä vuotta sitten ei ollut puhettakaan narsiteista ja minä en tiennyt siitä mitään, joten miten edes olisin osannut välttää Aarnea. Myös se, että lapsuuden kodissani oli narsisti saa aikaan sen, että tunnen vetoa narsisteihin. Narsistin tavat on niin tuttuja ja turvallisia, kun olen niihin aina tottunut, etten osannut nuorempana niitä varoa.

Tunnen myös itse vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että toinen ihminen leimataan pikkujutun perusteella narsistiksi. Itse en siihen lähde missään nimessä, minulla ei ole mitään syytä mollata toisia turhan takia. Ne ihmiset, jotka eivät ole olleet tekemisissä vaikeiden ihmissuhteiden kanssa, eivät oikein pysty ymmärtämään mistä on kyse. Loppujen lopuksi hyvin pieni ihmisryhmä on ollut narsistin puolisona, koska heitä on niin vähän. Silloin, kun itsellä ei ole kokemusta asiasta neuvoisin pidättäytymään tuomitsemisesta. On ihan eriasia sanoa, että miksi et tehnyt niin ja niin, kun toteuttaa se tosielämässä.

Tuhoavaa käytöstä

Koko yhdessä olomme ajan Ilkka teki kaiken sen eteen, että vahingoitti minua. Ihan pienissäki asioissa hän kaivoi maata jalkojeni alta. Jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä miten kestin sitä, hän manipuloi minua täysin ja yritti kaikin tavoin tuhota minut. Pidän suorastaan ihmeenä ettei hän saanut minua sekoamaan tai tekemään jotain tyhmää, oli ihme, että pysyin koossa senkin vertaa kun pysyin.

Hän varasti minulta jatkuvasti, en edes tajunnut sitä ensimmäisinä vuosina, kun en voinut uskoa, että puoliso varastaa toiselta. Minulla oli aina iltaisin putiikkini kassa käsilaukussa, koska en uskaltanut viedä sitä yösäilöön iltaisin, vaan vein sen vasta aamulla. Yleensä en ollut ehtinyt laskea rahoja ennen, kuin aamulla, mutta usein ihmettelin, kun rahaa tuntui puuttuvan.

Myöhemmin tajusin sen, että useita satoja markkoja katosi viikossa kassasta ja omasta rahapussistani. En enää voinut tuoda rahapussiani kotiin, koska Ilkka tyhjensi sen aina yön aikana. Jätin aina rahat auton hansikaslokeroon ja auton ovet lukkoon. Sitten varastaminen loppui, mutta jos vaan tilaisuus tuli niin kaikki vietiin. Oli se mies sellainen varas ja hamsteri, etten voi näin jälkikäteen, kuin ihmetellä, että sellaisia ihmisiä on edes olemassa.

Anopin erikoinen

Yksi outo piirre anoppini käytöksessä on vielä kertomisen arvoinen. Tapasin Ilkan vanhempia 4-5 kertaa vuodessa ja joka tapaaminen aloitettiin sillä, että keskustelimme miten monella tapaa ravintolassa voi tilata alkoholittoman juoman tai miten kieltäytyä juhlissa alkoholista. Se oli minusta tosi omituista, yritin kysyä Ilkalta, että kenellä teidän perheessä on alkoholi ongelma, kun se on nostettu niin silmätikuksi.

Olin omassa lapsuudenkodissani tottunut aika vapaaseen alkoholikäytökseen. Meillä tarjottiin vieraille alkoholia ja olen itse suhtautunut asiaan aika neutraalisti. Omassa lapsuuden perheessäni ei ole ollut kenessäkään alkoholismia. En voinnut tajuta, että kun tapasimme monen kuukauden päästä, niin muuta puhuttavaa ei ollut, kuin alkoholittomat juomat. Jotain outoa oli myös siinä, että ensimmäisenä vuotena, kun kävin anoppilassa he eivät antaneet Ilkalle alkoholia. Ihan, kuin kysymyksessä olisi hänen vieroituksena, kun kysyin siitä, niin hän sanoi sen olevan äitinsä kotkotuksia.

Sitäkään en osannut ottaa vakavasti, koska anoppi oli niin omituinen, että hänestä voi uskoa mitä vaan. Sen Ilkka kertoi, että hänen tätinsä, anopin sisar, oli sekakäyttäjä ja kuollut siihen. Hän muutamaan kertaan kertoi lapsuusmuistojaan, kun oli pelännyt tätiään, kun hän oli ollut ihan tokkurassa. Kukaan ei tiennyt ottiko hän lääkkeitä liikaa vahingossa vai tahallaan. Luulin, että hän oli kuollut jo parikymmentävuotta sitten, kun Ilkka oli ollut alakoululainen. Avioeromme jälkeen vasta selvisi, että hän oli kuollut noin vuosi ennen tapaamistamme. Tädin tytär, Ilkan serkku oli ollut myös pitkään Tanskan Kristianstadissa narkkarina. Hän otti kuulemma yhteyttä Ilkkaan eromme jälkeen ja oli päässyt kuiville ja Suomeen. Hän kertoi myös Ilkalle, että täti oli ollut vankilassakin, mutta syytä ei oikein tiedetty. Ymmärsin sen olleen yllätys Ilkallekin.

Sieltä suvusta ja Ilkan menneisyydestä nousi jos mitä vaarallisia sotkuja ja perintötekijöitä. Jos olisin sen kaiken tiennyt tutustuessamme olisin arvioinnut miehen ihan toisin.

Ulkopuolisten neuvoja

Varmaan moni lukija ajttelee mielessään, että olipa tyhmä nainen, olisi kerännyt tavaransa ja lähtenyt. Monia varmaan raivostuttaa, että miksi valittaa, kun itse on osansa valinnut. Siinä te olette kuitenkin väärässä. Ei kukaan valitse sellaista roolia, vaan rooli valitsee sinut.

Sinä joka olet syntynyt terveeseen perheeseen ja tavannut lähinnä persoonaltaan terveitä ihmisiä voit ylenmyyden tuntoisesti sanoa, että oma on vikansa. Koskaan et kuitenkaan saa tietää todellisuudessa miten olisit toiminut itse samassa tilanteessa. Kai minäkin olisin lähtenyt, jos olisin kummassakin parisuhteessa itse tajunnut mikä on vialla.

En todellakaan tiennyt jutun juonta ennen, kuin nyt jälkikäteen pitkän miettimisen jälkeen. Asioita, kun tapahtuu pikkuhiljaa ja hyviäkin hetkiä on välillä, niin tilanteeseen sopeutuu. Tapahtuu "sammakkoilmiö" eli, kun samakon heittää kylmään vesikattilaan ja laittaa hellan päälle, niin sammakko ei älyä hypätä pois, kun vesi alkaa kiehumaan pikkuhiljaa, sammakko sopeutuu ja kuolee siksi. Ihmiselle tapahtuu aivan samoin narsistin lähellä, asioihin tottuu ja aina pitää muistaa, että narsisti saattaa olla äärettömän hurmaava ihminen joiltain osin.

Ne lukijat, jotka ihmettelevät voiko edes tuollaista tapahtua, niin voin vaan sanoa, että sitä tapahtuu sinunkin lähipiirissäsi, et vaan sitä huomaa. Minun tarinani voisi olla kenen hyvänsä tarina. Voisin olla perhelääkärisi, työkaverisi, lapsesi opettaja tai tuttu kunnallispoliitikko. Nämä asiat tapahtuu ihan kunnon ihmisille ei millekään laitapuolen kulkijoille.

Suhtaudun kielteisesti lahkoihin

Toivottavasti en loukkaa ketään, kun kerron oman mielipiteeni uskonnoista. Ilkka oli kuulunut mormooneihin teini-ikäisestä lähtien ja ehkä liittynyt heihin päästäkseen karkuun kontroloivaa äitiään. Heidän perheensä ei kuulunut mormooneihin vaan hän oli ainoa. Asuin myös opiskeluaikana erään lestaadiolaisen kanssa yhdessä asuntolassa ja jo silloin sain yliannoksen uskovaisten ihme hömpötyksistä.

Mormoonithan hyväksyvät moniavioisuuden, vaikka se ei ole Suomessa hyväksyttyä ja ilmeisesti Suomen mormoonit sitä joten kieltävät, mutta ilmapiiri on salliva miesten moniavioisuudelle. Tämä oli hyvin nähtävissä Ilkan elämäntavassa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli ollut mormooni myös ja heidät oli vihitty Ruotsissa tai Sveitsissä mormoonimenoin, totuutta en saanut selville koskaan. Kaikki mitä sain yhteiselomme aikan selville Ilkan meneisyydestä tuli julki pieninä paloina vuosien varrella, mitään hän ei suostunut suoraan kertomaan.

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkokunta oli miesten uskontokunta. Miehet hallitsivat ja he olivat hyvin sisäänlämpiävä porukka. Ilmeisesti Ilkka oli ollut aika korkealla hierarkiassa, siitä hänen oli pakko leuhkia minulle. En voi kuitenkaan väittää, että hän olisi minua jotenkin käännyttänyt tai uskonto olisi meidän elämässämme näytellyt suurta osaa. Minun näkemykseni mukaan tuo uskonto oli ollut omiaan ruokkimaan Ilkan narsismia, siellä hän saattoi olla yli muiden ja alistaa naisia.

Avioliittomme aikana minulle kävi selväksi, että hän yritti kaikin tavoin kostaa muille naisille äitinsä teot häntä kohtaan. En tiedä oliko minussa jotain samaa, kuin hänen äidissään, koska hän oli valinnut minut koston kohteeksi. Hän loppuaikoina kertoi suoraam aikovansa tuhota minut ja yritykseni ja vanhempieninkin elämän täysin.

Rahastamista

Heti suhteemme alkuajoista saakka Ilkka hyväksi käytti minua taloudellisesti. Hän ei koskaan kysynyt, että miten voisi osallistua asumiskustannuksiin ja minä olin tyhmä enkä vaatinut mitään. Koko kahdeksan vuotisen yhdessä asumisen aikana hän ei maksanut penniäkään asumiskuluja. Hän oli ilmeisesti kertonut heti alusta lähtien ystävilleen käyttävänsä minua vai hyväksi, koska kuulin siitä avioliittomme jälkeen. Koen, että huijauksessa oli mukana paljon ihmisiä. Eräs puolituttu pariskunta omalta paikkakunnaltani jotka tunsivat Ilkan työn kautta, kertoivat asiasta eromme jälkeen. He olivat jotenkin syyllisen oloisia ja myönsivätkin ihan yllyttäneensä Ilkkaa. Ihmiset on kummallisia, kun toiselle halutaan niin helposti pahaa. Ilkka teki suorastaan rikoksen minua kohtaan, mutta näinhän on sattunut monelle muullekin.

Eniten minua harmittaa se etten ollut edes erityisen rakastunut Ilkkaan. Olin vaan niin kylöästynyt yksin elämiseen ja säälin Ilkkaa, pidin häntä jotenkin reppanana. Tunsin kuitenkin itseni koko ajan jotenkin yksinäiseksi, Ilkka ei päästänyt minua mitenkään lähelleen hän eli jotenkin omissa maailmoissaan. Hän oli myös paljon työmatkoilla, ensimmäisinä vuosina lähes 150 yötä hotelleissa.

Minä en ole ollut koskaan mustasukkainen enkä nytkään osannut ajatella, että Ilkalla olisi muita naisia. Vasta nyt jälkeenpäin osaan yhdistää asioita ja ilmeisesti hänellä oli pohjaton ihailun ja iskemisen tarve. Hän piti yllä ihan naisverkostoa meitä huijattavia oli varmaan, vaikka kuinka monta. Hän oli henkisesti niin kylmä ihminen ettei hän kyennyt kiintymään kehenkään.

Suuri huijaus

Ilkan ja minun avioliitossa oli kysymys suuresta huijauksesta. Olin joutunut huijarin kynsiin jolla oli tarkoitus hyötyä minusta. Alkuun en asiaa voinut uskoa, koska eihän pienellä yrittäjällä ole mitään rahoja huijattavaksi. Hän oli kuitenkin niin hölmö, että kuvitteli minulla olevan rahaa, koska asuin isossa omakotitalossa ja oli oma yritys.

Tapasimme Helsingissä ravintolan baaritiskillä ja aloimme juttelemaan. Hän oli myyntimies joka matkusti paljon sekä Suomessa, että ulkomailla. En pitänyt häntä hyvännäköisenä ja jotenkin hän vaikutti lapsenomaiselta. Seuraavalla viikolla hän tuli työreissulle kotipaikkakunnalleni ja tapsimme uudestaan. Jo sillä kerralla hän ihmetteli miten paljon minulla oli käteistä rahaa mukanani. Kun maksoin osuuteni ruuasta hän kurkisteli pussiini, silloin pidin sitä vaan epäkohteliaana. Hänen taustastaan oli vaikeaa saada selvää, hän oli eronnut reilu vuosi sitten ja samoihin aikoihin heidän lapsi oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hän oli myös muuttanut asuinpaikka ja työpaikkaa vuoden sisällä. En osannut sitä ihmetellä, koska avierohan ajaa ihmisiä muutoksiin.

Jotain outoa hänessä kuitenkin oli mitä en ottanut tarpeeksi vakavasti, lähinnä säälin häntä. Usein hän otti esiin raha-asiat ja aina kun oli tilaisuus hän maksatti minulla kaikki. Se oli tuttua minulle koska Aarne oli samanlainen, jos minulla vain oli rahaa, niin hän ei koskaan käyttänyt omiaan. Sama ilmiö on äitini kohdalla, minusta on helppo tehdä maksumies. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen hän alkoi painostaa yhteen muutamista. Minä asuin yksin isossa omakotitalossa, josta olin velkaa kurkkua myöden, mutta eihän hän sitä tajunnut. Hän suorastaan väkisin tuli tavaroinen kotiini ja sanoi vanhan asuntonsa irti. Silloin ihan oikeesti luulin hänen olevan rakastunut.

Hänellä oli ollut paljon työmatkoja Tallinnaan ja ilmeisesti vakionainen tai naisia siellä. Siitäkin olin niin naivi, että ajattelin ettei fiksu suomalainen mies käytä mitään huoria, mutta hänpä ei ollutkaan fiksu. Heti alkuunsa huomasin ettei hän paljoakaan välitä kotihommista ja muutenkaan ei ole ahkerammasta päästä ihmisiä. Hän tuli hyvin toimeen vanhempieni kanssa ja kissojeni kanssa mikä oli merkittävää ja aika pian hän esitteli minut vanhemmilleen ja ystävilleen. Silloin huomasin, että hän käytti nykyään eri etunimeä, kuin aikaisemmin eli hänen vanhempansa kutsuivat häntä hänen toisella nimellään. Kaikissa hänen tavaroissaan oli myös tämä toinen nimi eli hän oli muuttanut etunimensä. Hän ei myöskään halunnut osoitetietojaan väestörekisteriin julkisesti. Syyksi hän kertoi, että oli kuulunut uskonnolliseen lahkoon ja lähtenyt siitä ja heillä on tapana käydä käännyttämässä näitä karkulaisia joten hän ei halunnut tulla löydetyksi.

Hänellä oli tavaroissaan raamattu ja paljon uskonnollista aineistoa, joten niin varmaan olikin. Tämänkin olisi pitänyt minua hälyttää, koska itse olen melkein ateisti en todellakaan kaivannut mitään lahkolaista elämääni.