Tuntuu kummalta, että viime vuosien varrella olen kuullut useammalta taholta, kun joku tuttu kertoo narsisti puolisostaan tai läheisestään. Ihan, kuin meidän viisikymppisten maailmassa olisi tavallista suurempi osa jotenkin häiriintyneitä.
Olin aika järkyttynyt, kun tapasin joulun tienoilla vanhan luokkatoverini, jota en ollut tavannut pariinkymmeneen vuoteen. Oikeastaan ystävyytemme katkesi, kun hän aikanaan avioitui. Hän on erittäin hyvässä asemassa oleva, koulutettu ja aika tunnettukin nainen. Hän kertoi olleensa häiriöisen puoliso ja vasta pari vuotta sitten lastensa kannustamana päätynyt eroon. Hassua, että olimme kokeneet hyvin samanlaisen kohtalon, mutta en koskaan olisi uskonut, että hänelle käy niin. Hän sanoi samaa minusta, jotenkin sitä kuvittelee, että narsistin puoliso on joku reppana jonka tunnistaa jo kaukaa. Vasta nyt lähiaikoina olen alkanut huomata, että se on melkein päinvastoin, narsistin puoliso onkin hyvin vahva ja voimakas ihminen.
Mietimme tämän luokkakaverini kanssa mikä siinä on, että nyt viime aikoina on tullut esiin näitä häiriötapauksia. Voi tietysti olla, että narsistileima annetaan ajattelemattomasti, mutta siltikin tuntuu, että itsekeskeisyyttä on enemmän, kuin esimerkiksi sodan käyneessä sukupolvessa. Vai onko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti