sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Henkinen väkivalta

Olen kummassakin liitossani kokenut sen, että toinen ihminen voidaan latistaa täysin. Sekä avomieheni, että aviomieheni Ilkka osasivat kyllä haukkua minua. Samaa on ikänsä tehnyt äitini. En osaa sanoa kenenkä haukkuminen ja vähättely on pahinta äidin vai puolison. Avopuolisoni Aarne alkoi jo tosi aikaisessa vaiheessa luhistamaan minua, olinhan vain kuudentoista, kun aloimme seurustella. Hänellä oli hyvä mahdollisuus muokata minua ja saada minut kiinni itseensä. Ensimmäiset vuodet hän pelotteli minua koko ajan, että jättää minut ellen tee niin kuin hän haluaa. Olin niin lapsi ja tarvitsin rakkautta, että se oli kauhun paikka, jos hän minut olisi jättänyt.

Ilkka haukkui taas minussa aivan kaiken. Ulkonäköni ei miellyttänyt kumpaakan miestäni ja siihen myös äitini ja isäni ovat ilkeästi puuttuneet. Se on sinänsä kummallista,että tällä tietoa mitä minulla nyt on tiedän olevani ihan hyvän näköinen nainen ja nuorena jopa kaunis. Koskaan en kuitenkaan saanut yhtään hyvää sanaa ulkonäöstäni. En ennen, kuin nyt nykyisen puolisoni suusta. Ajattelenkin, että kun hän nytkin kehuu ulkonäköäni, niin mitä hän olisi sanonut minusta kolmekymppisenä. Eihän ulkonäkö ole maailman tärkein asia, mutta se kyllä latistaa ihmisen, kun haukutaan rumeliiniksi.

Se on varmaan ihan yleinen piirre persoonahäiriöisillä, että he mollaavat toisia nostaakseen itseään. Näen sen erittäin selvästi vanhempieni suhteessa, he jaksavat haukkua toisiaan jatkuvasti ja todella ilkeästi. Se kuulostaa ulkopuolisesta aivan kamalalta, kun toista mollataan jatkuvalla syötöllä. Heidän persoonastaan en koskaan ole oikein ollut selvillä, kumpi heistä on pahempi. Voiko olla niin, että kumpikin vanhemmistani olisi narsisti. Tiedän, että nykyinen puolisoni suorastaan kauhistelee miten isäni ja äitini kohtelee toisiaan ja minua.

Se on oikeastaan yksi vaarallisin piirre yhteiselossa narsistin kanssa, että hän pikkuhiljaa musertaa toisen itsetunnon. Jatkuva vähättely ja ilkeys alkaa lopulta tuntua todelta ja sitä uskoo olevansa juuri niin surkea, kun sanotaan.

2 kommenttia:

  1. Anneli, olet rohkea ja kiitän sinua tästä blogistasi. Itse en ole uskaltanut kertoa elämästäni narsistien ympäröimänä kuin parhaalle ystävälleni. Vielä 15 vuoden jälkeenkin uskon, että kertominen on turhaa ja vaarallistakin. On suojeltava lapsia, se on tärkeintä. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  2. Mä olen kanssa kokenut edellisessä suhteessani kauheaa henkistä väkivaltaa. Fyysistä myös. Kerron siitä blogissani, jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa!

    heiduliinin.blogspot.com

    VastaaPoista