Avomiehenu Aarne sai minut uskomaan, että olen aika ruma ja aloin hävetä itseäni. Hän puuttui todella paljon ulkonäkööni, minun piti aina laittautua viimeisen päälle, jos menimme, vaikka ruokakauppaan. Välillä en olisi jaksanut meikata, mutta hän ei kehdannut lähteä minun kanssani, jos olin meikittä.
Hän myös häpesi sitä, että olen niin lyhyt, alle 160cm ja hän itse oli 182cm. Se pituus oli hänelle suurin ongelma ulkonäössäni. Hän ei halunnut koskaan kävellä kadulla rinnakain ettei pituuseromme näkyisi. Muutenkin hän usein häpesi minua niin paljon, että vaati meidän kävelevän niin erillään ettei vastaantulijat tienneet meidän olevan yhdessä. Nykyään pidän sitä ihan omituisena, miksi hänelle oli niin tärkeää mitä ihan vieraat vastaantulijat meistä ajatteli. Se,että hän häpesi pituuttani oli myös yksi aihe mistä mielessäni häntä halveksin. Päälisin puolin se loukkasi ja satutti minua, mutta sisimmässäni tiesin sellaisen ihmisen arvioinnin olevan halveksittavaa.
Hän häpesi myös silmälasejani ja vaati alkuvuosina etten saa niitä käyttää, kun menimme ulos. Onneksi silloin näin vielä sen verran hyvin, että en aina laseja tarvinnutkaan. Sekin oli aivan kummallinen häpeän aihe. En tiedä miten hänen olisi käynnyt, jos olisi itse joutunut käyttämään laseja. Hänelle oli aivan kohtuuttoman rankka paikka, kun eräässä pienessä työtapaturmassa häneltä meni korvasta palanen. Tietenkin se näkyi siinä vaiheessa, kun sitä tikattiin ja hoidettiin, mutta ei sitä muuten huomannut. Hän ei käynnyt kertaakaan ulkona sinä aikana, kun korvassa näkyi tikit. Se oli minusta täysin käsittämätöntä. Onkohan se näin,että kun narsisti pitää itseään ylivoimaisena hän ei pysty sietämään, kun itselle tulee joku vajavaisuus.
Törmäsin sattumalta blogiisi, kiitos! Tuttuja juttuja paljon! Käy katsomassa mun blogi. Olen käynyt läpi samantapaisia..
VastaaPoistaLöisin tänään blogisi ja lueskelin sitä alusta alkaen. En ole kokenut niin vaikeita asioita kuin sinä, mutta samantyyppisiä kyllä mutta paljon lievempänä.
VastaaPoistaMulla on ollut yhden ex-avomiehen kanssa samantyyppistä ongelmaa. Koko muutaman vuoden yhdessäoloaikana ei käyty missään ravintolassa tai ulkona illalla, koska en ole koskaan välittänyt paljoakaan meikata ja hiuksetkin oli aina hänen mielestä väärin laitettu ja puhumattakaan vaatteista ym. asioista ja käyttäytymisestä, kun tein milloi mitäkin muka väärin.
VastaaPoistaNo tyyppi oli onneksi muuten kohtuu asiallinen ja myönsi ongelmansa, mutta ei voinut hyväksyä minua koskaan sellaisena kuin olin, vaikka hän yrittikin muuttua suvaitsevammaksi ja kävi terapiassa. No, onneksi ei tarvitse hänen kanssaan enää ole.
Mun mielestä on niin, että jos häpeää toisessa jotain asioita, niin on kyse siitä että se henkilö häpeää pohjimmiltaan itseään ja projisoi vaan omia ongelmiaan toisiin. Jokainen ihminen joka on hyvissä väleissä itsensä kanssa ja rakastaa itseään (oikealla tavalla), pystyy rakastamaan ja arvostamaan myös muita.
Tsemppia sulle!
Sirpa
Kiitos kommenteistanne!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Sirpan kanssa, että pohjimmiltaan ihminen häpeää itseään, kun häpeää toisen ulkonäköä ja käytöstä. Toisaalta ei kumppani voi sitä muuttaa, jos ihminen ei tiedosta omaa häpeäänsä ja tilannettaan hän ei saa siihen apua. Itse olin omassa suhteessani niin lapsi etten yhtään osannut ajatella asioita useammalta kantilta.
Anneli