Nyt kun sain tuon lääkärintodistuksen kymmenen vuotta kestäneestä syvästä mesennuksesta ajattelin heti, että sairastinhan saman aikaisesti ohutsäieneuropatiaa. Samapa tuo mikä minut teki työkyvyttömäksi, mutta ohutsäieneuropatia ei ole mikään vähättelyn aihe. Tietysti nämä kaksi sairautta masennus ja ohutsäieneuropatia pahensivat toinen toistaan. Minähän sai kipuklinikan fysiatrilta diagnoosin ohutsäieneuropatia vasta 2008, vaikka se vaivasi minua jo 2000- vuodesta lähtien. Tauti on kuitenkin vasta nyt tullut tunnetuksi, niin sain vaivoilleni nimen vasta paljon jälkeenpäin.
Ohutsäieneuropatia aiheuttaa lähes jatkuvaa kovaa kipua ja hermosärkyä sekä väsymystä. Minulle jalat ovat olleet pahimmat ja onneksi en ole ylävartalossa ja käsissä kokenut kipuja juuri ollenkaan. Jalkasäryt oli aluksi joka öisiä ja valvoin aina aamuyön kivussa ja kuumotuksessa. Jalat olivat todella levottomat ja tuskaiset. Onneksi nykyään Tramal lääkitys aika hyvin tehoaa kipuun.
Jatkuva kipu kuluttaa ja masentaa joten se edes auttoi syvän masennuksen lisääntymistä. Samalla masennus ja väsymys lisäsi kipuja ja särkyjä. Se oli aika kamala kierre ja jossain välissä uskoin etten ikinä voi siitä selvitä. Kipuunkin alkaa jotenkin tottua, etten enää pidä sitä niin dramaattisena. En enää jaksa huomioida sitä ja ajatella sitä, vaan se alkaa automaattisesti työntyä takaalalle. Nyt kun tiedän, että tuskin kipu loppuu koskaan ja vietän lopun elämääni näin. Niin ajattelen, että särje sitten perkele, kun et puheesta huoli. He halua antaa sille valtaa ja voin vakuutta, että kipuunkin voi tottua ja sen kanssa oppii elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti