Ilkan ja minun avioliitossa oli kysymys suuresta huijauksesta. Olin joutunut huijarin kynsiin jolla oli tarkoitus hyötyä minusta. Alkuun en asiaa voinut uskoa, koska eihän pienellä yrittäjällä ole mitään rahoja huijattavaksi. Hän oli kuitenkin niin hölmö, että kuvitteli minulla olevan rahaa, koska asuin isossa omakotitalossa ja oli oma yritys.
Tapasimme Helsingissä ravintolan baaritiskillä ja aloimme juttelemaan. Hän oli myyntimies joka matkusti paljon sekä Suomessa, että ulkomailla. En pitänyt häntä hyvännäköisenä ja jotenkin hän vaikutti lapsenomaiselta. Seuraavalla viikolla hän tuli työreissulle kotipaikkakunnalleni ja tapsimme uudestaan. Jo sillä kerralla hän ihmetteli miten paljon minulla oli käteistä rahaa mukanani. Kun maksoin osuuteni ruuasta hän kurkisteli pussiini, silloin pidin sitä vaan epäkohteliaana. Hänen taustastaan oli vaikeaa saada selvää, hän oli eronnut reilu vuosi sitten ja samoihin aikoihin heidän lapsi oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hän oli myös muuttanut asuinpaikka ja työpaikkaa vuoden sisällä. En osannut sitä ihmetellä, koska avierohan ajaa ihmisiä muutoksiin.
Jotain outoa hänessä kuitenkin oli mitä en ottanut tarpeeksi vakavasti, lähinnä säälin häntä. Usein hän otti esiin raha-asiat ja aina kun oli tilaisuus hän maksatti minulla kaikki. Se oli tuttua minulle koska Aarne oli samanlainen, jos minulla vain oli rahaa, niin hän ei koskaan käyttänyt omiaan. Sama ilmiö on äitini kohdalla, minusta on helppo tehdä maksumies. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen hän alkoi painostaa yhteen muutamista. Minä asuin yksin isossa omakotitalossa, josta olin velkaa kurkkua myöden, mutta eihän hän sitä tajunnut. Hän suorastaan väkisin tuli tavaroinen kotiini ja sanoi vanhan asuntonsa irti. Silloin ihan oikeesti luulin hänen olevan rakastunut.
Hänellä oli ollut paljon työmatkoja Tallinnaan ja ilmeisesti vakionainen tai naisia siellä. Siitäkin olin niin naivi, että ajattelin ettei fiksu suomalainen mies käytä mitään huoria, mutta hänpä ei ollutkaan fiksu. Heti alkuunsa huomasin ettei hän paljoakaan välitä kotihommista ja muutenkaan ei ole ahkerammasta päästä ihmisiä. Hän tuli hyvin toimeen vanhempieni kanssa ja kissojeni kanssa mikä oli merkittävää ja aika pian hän esitteli minut vanhemmilleen ja ystävilleen. Silloin huomasin, että hän käytti nykyään eri etunimeä, kuin aikaisemmin eli hänen vanhempansa kutsuivat häntä hänen toisella nimellään. Kaikissa hänen tavaroissaan oli myös tämä toinen nimi eli hän oli muuttanut etunimensä. Hän ei myöskään halunnut osoitetietojaan väestörekisteriin julkisesti. Syyksi hän kertoi, että oli kuulunut uskonnolliseen lahkoon ja lähtenyt siitä ja heillä on tapana käydä käännyttämässä näitä karkulaisia joten hän ei halunnut tulla löydetyksi.
Hänellä oli tavaroissaan raamattu ja paljon uskonnollista aineistoa, joten niin varmaan olikin. Tämänkin olisi pitänyt minua hälyttää, koska itse olen melkein ateisti en todellakaan kaivannut mitään lahkolaista elämääni.
Munkin elämääni on kuulunut narsisti, nimittäin isäni. Äiti tapasi isän täällä suomessa ja ne sitte seurusteli jonkun aikaa kunnes muuttivat yhteen ja saivat minut. Sitten mun sisko syntyi ja me muutettiin koko perhe espanjaan missä mun äiti sai vielä kolmannen tyttärensä. Sitten sitä elettiin ihan kivasti kunnes mun äiti rupes huomaamaan isässä kamalia piirteitä ja se otti netistä selvää ja kaikki piirteet täsmäsi ja se varmistu että isä oli narsisti. Oltiin sillon vielä kovin pieniä, mutta muistan miten isä ja äiti riiteli ja sitte löysin äitin makaamasta kaittiön lattialta ja se itki eikä noussu vaikka yritin saada sen ylös, ja iskä astui äitin yli ja lähti töihin sanomatta sanaakaan vaikka huusin sille et sen pitää auttaa äitiä. No, mun äiti ei voinu erota vaikka se olis halunnu, koska se oli täysin riippuvainen isästä. Ei meillä olis ollu rahaa tai mitään, ja mun äiti oli allekirjottanu kaikki rahansa isän nimiin ja myöhemmin selvisi että iskä oli käyttäny kaikki rahat jotka oli tarkotettu lasten kasvatukseen. Ja äiti ois voinu heti erota mut sitte me oltas jouduttu suomeen ja se halus meidän kasvavan espanjassa. Ja ei äitillä ollu edes ystävän ystävää ku kaikki vaa luuli et se on joku vaa p*ska ku isä kerto siitä muille valheita sen selän takana. Mut sitten ku äiti oli vuosia kestäny lastensa vuoksi sitä että isä aina tuli ja haukku sen lyttyyn kaikissa asioissa ni sen oli pakko erota, ja me jouduttiin tänne suomeen ja isä jäi espanjaan. Mun elämä meni ihan palasiksi ja koin vakavan masennuksen ja olin vähäl tappaa itteni. Mutta siitä kaikesta on selvitty, ja voin sanoa että mun äitiä vahvempaa naista ei ole olemassakaan! se selvisi kaikesta tosta kokemastaan kurjuudesta ilman mitään lääkkeitä tai psykiatreja, vaikka sille hoitoa tarjottiinkin. Ja nyt me asutaan täällä suomessa, ja erosta on noin 4 vuotta ja äiti on ilonen ja täynnä elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja mun siskot on täysin kunnossa, ne ei kärsiny tästä lähes ollenkaan. Ja olen nyt siis 15 vuotias ja tiedän että tulen joskus törmäämään isään, koska aion muuttaa takaisin samoille seuduille missä asuttiin. Mutta olen lukenut ja oppinut paljon narsimiudesta, ja osaan käsitellä isääni jos mun on joskus sille puhuttava. Käytän sen omia aseita sitävastaan: pitää olla viileän asiallinen, konemaisen tunteeton.
VastaaPoista