Lähentelen viittäkymmentä ja vieläkin äitini pystyy nutistamaan minut ja loukkaamaan verisesti. Tunnen suorastaan fyysistä kipua, kun pahoitan niin mieleni. Tämä aamuna jouduin pyytämään häneltä kyytiä, kun autoni oli korjaamolla. Keskustelimme edes menneestä mummustani, äitini äidistä. Kerroin yhden kielteisen muiston mummustani ja äitini puuskahti heti, että valehtelen. Hän ei kuulemma enää ikinä voi luottaa minuun, kun valehtelen asioita menneisyydestäni. Minusta on todella outoa, että vanhempani ovat päätyneet siihen, että minun muistoni on vääriä ja minä valehtelen ja heidän muistonsa on oikeita.
Vähän hassu aihe kinata, mutta se vääristää meidän välistä suhdetta. Muistan lapsuudestani paljon epämiellyttäviä tapahtumia, mutta he väittävät yhdestä suusta ettei sellaista ole tapahtunutkaan. He ilmeisesti uskovat itse sanomaansa ja ovat jotenkin totaalisesti haluneet unohtaa sen vaiheen, kun he tuhosivat lapsuuttani. Voihan olla, että he ihan oikeasti luulevat minun valehtelevan ja he ovat niin hyvin kadottaneet sen kohdan elämästämme.
Se vaan tuntuu ihan kamalan mitätöivältä, että minun muistoninkaan ei ole minun ja ne on vääriä. Hetkeäkään he eivät kyseenalaista ettei itse olisi oikeassa. Se on myös minulle vastenmielistä, että äitini on aina samaa mieltä isäni kanssa ja hän suorastaan nauttii jos isäni mollaa minua. Ilmeisesti hän on ollut ikänsä kateellinen minulle isäni huomiosta, jota olen kuitenkin saanut minimaalisen vähän.
Jos olisin tarpeeksi vahva ja itsenäinen, niin en antaisi äitini sanomisten vaikuttaa niin syvästi. Jos joku muu minulle sanoisi vastaavaa en paljoakaan viitsisi päätäni vaivata. Jotenkin äitini osaa niin hyvin lyödä heikkoon kohtaani ja aina tunnen yhtä suurta pettymystä, kun äitini ei löydä minusta mitään muuta, kuin pahaa.
Ajan myötä tilanne tulee vielä pahentumaan, mitä vanhemmiksi he tulevat sitä vaikeammaksi suhteemme tulee. Äitini on aina elänyt mielikuvituksessaan ja vääristellyt asioita omien uskomuksiensa mukaan ja vanhenemisen myötä se aivan varmasti pahenee. Vielä tulee sekin heti, että hän syyttää minua varastamisesta, sehän on yksi oire demetiasta. Silloin minun pitää olla niin vahva ja erillinen ihminen, että pystyn auttamaan häntä ja ohitan pahanmieleni.
Hei Anneli!
VastaaPoistaLuin tämän blogisi alusta loppuun tänään, kun satuin tämän löytämään. Minä olen myös samanlainen ihminen kuin sinä, minäkin vedän puoleeni narsistisia persoonia. Olen aina vetänyt. Kiva lukea sinun blogiasi, kun ymmärrän sinua ja kokemaasi niin hyvin.
Olen suurinpiirtein samanikäinen kuin sinä, lapsuutesi jopa muistuttaa omaani....
Nytkin olen suhteessa "vaikean ihmisen" kanssa ja ihmettelen itseäni mikä minua tässä pitää....ehkä vain muutos on vielä liian kaukana, ja siksi koitan häntä kestää ja etsiä hänestä hyviä luonteenpiirteitä joita myös on, kun niitä oikein etsii. Sitä viimeistä pisaraa ei ole vielä tullut. Väkivaltainen hän ei onneksi ole fyysisesti, vain henkisesti.
Olen myös lähtenyt itseäni henkisesti kehittämään ja muuttamaan, terapian ja keskustelun avulla. Toivon että saan sieltä voimia näkemään tilanteeni toisin silmin ja olemaan hyväksymättä huonoa kohtelua.
Ihan toinen juttu mikä sai sinulle kommentoimaan oli toi sinun väsymys ja reumasärky. Myös minulla on ollut monenlaisia särkyjä lihaksissa ja nivelissä, mutta nyt tunnen saavani helpotusta E-EPA:sta ja isosta D-vitamiiniannostuksesta (50mikrog/vrk). Olen myös paljon pirteämpi nykyään, vaikka onkin pahin kaamosaika menossa. Kannattaisi ehkä kokeilla....:)
Voimia sinulle!
Minä sain myös voimia tästä blogistasi!
T.Mari
Hei Mari!
VastaaPoistaKiitos vinkistäsi. Myönnän, että myös kipuklinikalla on suositeltu D-vitamiinia ja Ubikinonia, ne ovat vaan unohtuneet. Pitääpä taas hankkia niitä lisää.
Niin olen ajatellutkin, että minulla täytyy olla kohtalotovereita, en voi olla mikään kummajaisihminen, kun sekaannun aina narsisteihin. Tiedän sen olevan pitkä tie, päästä heistä eroon, mutta se on mahdollista.
Anneli
Huomenta Anneli.
VastaaPoistaMinä myöskin luin blogisi alusta loppuun eilen, kun satuin sen löytämään. Narsismi-palstan kautta.
Olen 41 v lapseton avioliitossa elävä nainen, koko elämäni ajan myös ollut "narsisti"-magneetti tietämättäni. Minulla myös ollut narsistisia ystäviä, työkavereita, pomoja ja lähisukulaisia omalta ja mieheni puolelta. Mm. anoppi (ei ehkä ihan paha kuin sinun ex-anoppisi, mutta aika läheltä liippaa). Vajaa kaksi kuukautta sitten tiedostin isäni olevan narsistin. Äitini kuoli kohtusyöpään yli vuosi sitten elokuussa 65 v ja vei tämän salaisuuden hautaansa. Tosin kuolemansa jälkeen hän kertoi tämän asian minulle monin eri tavoin, mutta minulla vaan kesti yli vuoden itse ns. tajuta se. Sain vasta aikuisena tietää, että meillä kotona on ollut fyysistä väkivaltaa, pettämistä sekä valehtelua. Tämä kaikki tieto siis tuli minulle suht lyhyen ajan sisällä eli melkoinen järkytys, josta olen vasta nyt alkanut toipua.
Olen itse myös käynyt tuloksettomat lapsettomuushoidot mieheni kanssa ja osa noista lapsettomuuteen liittyvistä kirjoituksistasi (esim. nainen on naiselle susi) on kuin suoraan minun kynästäni. Hienoa pohdintaa.
Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa blogia näinkin rankoista asioista. Itse olen purkautunut parilla hyväksi havaitsemallani keskustelupalstalla.
Itse olen suunnannut vaikeat kokemukseni siten, että autan muita eri tavoin työssäni sekä vapaa-ajallani. Olen vanhustyön lähihoitaja ja myös käynyt vuosia terapiassa.
Myös minä sain suunnattomasti lisää voimia tästä blogistasi. Voimia ja jaksamista sinulle. :-)
Kiitos kommenteista. Hyvä jos tämä blogi voisi olla joillekin avuksi, en ole sitten ihan turhantakia kärsinyt elämässäni. On todella kova paikka tajuta, että oma vanhempi on narsisti, se tuo myös syyllisyyttä ihan eri tavalla, kun todeta se vaikka puolisostaan. Tuntuu ihan, kuin pettäisi vanhempansa, kun puhuu julkisesti heidän aiheuttamasta tuskasta.
VastaaPoistaToisten auttaminen on kyllä palkitsevaa ja antaa voimia kestää omia tilanteita. Olen itse aina mielelläni suuntautunut hyväntekeväisyyten, eniten eläinsuojelutyöhön.
Tietysti sinun työsi vanhusten kanssa on, niin raskasta, että pidä itsestäsi hyvää huolta ettet kuormitu liikaa.
Huomenta Anneli.
VastaaPoistaKiitos viestistäsi.
Juu, tuntuuhan se pahalta, kun kertoo pahoja asioita omasta vanhemmastaan vaikka netissä. Syyllisyyttä myös. Toisaalta siihenhän oma vanhempi on meidät kouluttanut, jatkuvaan syyllisyyteen vaikka mistä. Itse halusin tehdä meidän perheen asioista julkisen äitini kärsimysten vuoksi. Tunsin alussa syyllisyyttä, mutta tiesin tekeväni oikein. Nimittäin se vuosikymmenien salailu loppui siihen. Toisaalta kun narsistivanhempi on mitä on, niin itsestäni ainakin tuntuu, että minua on petetty. Minulla ei ollutkaan sellaista isää kuin luulin olleen, vaan ihan jotain muuta.
Hyvä, että itsekin autat toisia, mm. kirjoittamalla tätä blogia. Myös tietysti hyväntekeväisyystyö on ihailtavaa.
Seuraan kirjoituksiasi nyt lähes päivittäin, koska tämä palsta on ihana. Juu, no lääkkeillä voi olla hyvin yllättäviä ja yksilöllisiä sivu- ja haittavaikutuksia. Ei lääkäritkään tiedä etukäteen, kuka niitä saa ja millaisia.
Kiitos kyllä minä pidän huolta omasta hyvinvoinnistani. Se on nyt helpompaa, kun olen tiedostanut isäni narsistisuuden ja oman menneisyyden. Tykkään tosi paljon työstäni ja se on minulle iso voimanlähde.
Voimia ja jaksamista sinulle. :-)
Iltapäivää Anneli.
VastaaPoistaMuistojen vääristelystä tuli mieleeni, että isäni harrastaa ihan samaa. Me ollaan monesta asiasta täysin eri mieltä äitini suhteen. Isäni mm. väittää, että äitini oli sellanen tai tällanen ja minä olen eri mieltä. Isäni versio on aivan erilainen kuin äitini versio. Mistä tiedän tämän? Koska olin läheinen äitini kanssa. Suurin ns. kuuma peruna on ollut se, että oliko äitini uskonnollinen vai ei. Isäni mielestä ei muka ollut, mutta minun mielestäni oli. Sen teki äitini minulle varsin selväksi ennen kuolemaansa. Isäni tietty narsistin tavoin olettaa, että hän on se ainoa ns. jumala, jota palvotaan eikä saa pitää muita jumalia. Uskonto on siis tosi hyvä ase. Äitini oli uskonnollinen, mutta ei voinut olla sitä koskaan avoimesti, koska se ei sopinut isälleni.
Sinun muistosi ovat sinulle tosia, joten vaikka vanhempasi väittäisivät mitä muuta, niin usko omiin tuntemuksiisi. Vähättely on myös yksi narsistin aseista. Mikään, mikä ei syystä tai toisesta sovi narsistin maailmaan, se vähätellään ja suljetaan pois. Kuten huomaat, niin siitä asiasta on heidän kanssa ihan turha kinata, koska se ei auta mitään. He ovat omasta mielestään aina oikeassa ja sinä väärässä. Niin ikävää kuin se onkin, niin parasta vaan ehkä sanoa, että olen tuosta asiasta eri mieltä ja sitten antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin minä teen isäni kanssa nykyisin.
Jatketaan keskustelua. Voimahalit sinulle.
Blogisi on aivan kuin omasta elämästäni tosin ikäeroa miltein 20 vuotta ja rapiat :)
VastaaPoistaItse olen nuori, menevä ja kyllä myös äänekäs varsinkin nauraessa. Yksi kaveri satutti minua useasti sanomalla minua hevoseksi kun hirnun kuulemma nauraessa ja rääyn puhuessa. Tämä hiljensi minut teini vuosina, koska pelkäsin kuulostavani oudolta tai juttuni olivat kummallisia kun ihmiset saattoivat vaieta ympärilläni vaikka omasta mielestäni heitin hyväntuulisen jutun.
Kyseinen kaveri on ehkä syy miksi sitten ajauduin narsistin pauloihin. Aloin seurustelemaan muutama vuosi sitten komea ja supliikin nuoren miehen kanssa joka vaikutti unelmieni täyttymykseltä; kiihkeä, tulinen mutta myös hauskaa seuraa = täydellinen, vai oliko sittenkää? Nuorena ja varsinkin ensi rakkaus mikä hän sattui olemaan tulin sokeaksi kaikelle, mustasukkaisuus ja hallitseminen mielletiin suojelun haluisuudeksi (nuorelle tytölle imartelevaa), puolusti minua omalta narsisti äidiltä tämän hyökätessä minua vastaan henkisesti tai fyysisesti -> narsu ei siedä narsua ei sen kummempaa..
Ehdin olla puoli vuotta hänen kanssaan kun alkoi ilmetä se kolikon kääntö puoli tähän pilvilinna maailmaani -> täydellinen kylmyys ja tunteettomuus minua kohtaan, lisääntynyt yksinäisyys ja alkoholin runsas kulutus oli kaikki minun syytäni. Olin liian takertuva, mutta samaan aikaan hänen mukaansa etäinen (tietenkin olin, jotta saat kaipaamaasi tilaa ja aikaa itsellesi) . Suhde päättyi huutokilpaan puhelimessa mistä molemmat saivat lauotuksi ero sanan ulos. Kyyneleitä sain valuttaa suhteen aikana ja myös sen jälkeen. Muutaman vuosi on jo kulunut tapahtuneesta, mutta saan silti kärsiä narsistin uhrina olosta äitini sekä entisen puolelta. Oven ulkopuolella hän vainoaa minua, seuraa minne menen ja kenen kanssa, uhkailee minua sekä ystäviäni jotka eivät ole hänen mieleensä. Poliisit on hälytetty useita kertoja paikalla tuloksetta.. Muutto on nyt vireillä, katoa hiljaisuudessa sillä vankina olo ei houkuta minua vaan halua elää nuoruuteni vapaana uusia kokemuksia keräten vailla seuraavaa ja alistavaa paholaista vierelläni. Kiitos blogistani, saan voimia elää sekä ajaa asioita eteenpäin! Voimia myös sinulle ja hyvää joulun odotusta! :)
Olen itse eronnut nainen ja luin näitä kaikkia palstoja ja epäilin myös miestäni narsistiksi! Luin luin ja luin, ja kahmin tietoa narsismista, ja kun jatkoin tutkimista niin huomasin että kirjoissa olevat narsismi puheet viittaavat jokaiseen ihmseen mikä maa päällään kantaa?! Tällä hetkellä jokainen eroava pari niin (yleensä nainen) sanoo puolisonsa oleva narsisti tai sairaanloinen narsisti! (kuuluin itse samaan joukkoon) eli toisin sanoen ns. ero katkeruus tekee sen ja alamme syyttää toista henkilöä ja etsimään siitä vikoja! Eli jokaiselle on pieni itse tutkiskelun paikka onko syytä heti epäillä narsisimia?
VastaaPoistaLuin noin kymmenen kirjaa jotka kertovat narsismista ja voin sanoa että olivat täyttä puppua!!! narsismista on tullut samanlainen käsite kun 90 luvulla oli burn out! olin myös yhteydessä narsismin uhrit jossa sain myös valistuvaa tietoa! mutta ensi kannatta aloitta hieman itsestään ja sitten katso onko todellakin kyseessä narsisti?? Narsismi on vakava sairaus ja sitä ei todellakaan esiinny paljoa Suomessa, yllättävän vähän! ja kun luette niitä narsismi opuksia niin myös tunnistatte itsennekin sieltä, siitä olen sataprosenttisen varma!
Käykää myös lääkärin ja psykiatrin puheilla, niin saatte varmistuksen asiasta! tämä ei ole oikea paikka kysellä, mistä tai miten tuntee narsistin! ja muistakaa myös katsoa omia tekoja ja puheitanne!
Eli olemme menneet liian pitkälle jo narsismin kanssa!
Milla