Olen useaan otteeseen tuntenut niin syvää häpeää elämästäni, että lamaannun enkä oikein pysty mitään tekemään. Tässä haluan tarkentaa, että minun kohdallani lamaannus ei tarkoita sitä, että voisin jäädä sairauslomalle ja lepäämään. Yrittäjälle on aika mahdottomuus jäädä sairauslomalle, vaikka sen tarpeessa olisikin. Minun kohdallani se merkitsisi sitä, että vaateputiikkini olisi parissa viikossa pois tämän kylän katukuvasta. Jos jää sairauslomalle, niin yritystoiminta loppuu ja saat sanoa hyvästi firmallesi.
Tuo sana häpeälamaannus kuvaa erittäin hyvin sitä tunnetta mikä minulla on ollut. Sanan opin terapeutiltani. Sitä tuntee itsensä niin huonoksi, että tekesi mieli lyyhistyä häpeästä. Hartiat menee kasaan ja pää roikkuu. Minulle häpeä tulee siitä, että tunnen itseni todella tyhmäksi etten tajunnut exaviomieheni käyttävän minua hyväksi alusta asti. Minun olisi pitänyt jättää hänet ajat sitten, heti siinä vaiheessa, kun tajusin hänen metsästävän rahaa. Tässäkin kohtaa vetoan lamaannukseen, olin niin tunteideni syövereissä etten nähnyt ulos pääsyä.
Pelkäsin myös jäädä yksin. Se varmaan oli suurin syy miksi avioliitossa roikuin, pelkäsin yksinäisyyttä ja sitä ettei kotona ole ketään odottamassa. Exmieheni oli myös luhistanut itsetuntoni niin, että hän sai minut uskomaan ettei kukaan koskaan voisi minua rakastaa. Tunsin olevani aivan yksin maailmassa.
kiitos kirjoituksestasi. On hyvä jakaa kokemuksia toisten samoinkokeneitten kanssa. Lapsuuden kodissani isä narsisti, äiti alistuja. Kumpikin olivat hukassa henkisesti. Minä sairastuin kolmesta lapsesta. Koin vanhimpana lapsena, että olen vastuussa nuoremmista sisaruksistani. Koin myös olevani huonompaa sukupuolta kun olen tyttö. Eväät eivät olleet hyvät elämässä selviämiseen. Tuntui kuin olisi pitänyt varhaislapsuudessa osata ottaa jo vastuuta aikuisen lailla, koin avuttomuutta ja voimattomuutta. Sain kuritusta isältäni, kun en selvitynyt sisarusteni hoidosta (olin 4.v !). Koulussa, opiskeluissa ja työelämässä selviytymistäni ovat lapsuuden kodissa koettu turvattomuus ja riittämätön hellyyden osoitus haitanneet. Nyt olen sairaslomalla ja ilmeisesti jatkossa ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyminen. Jokapäiväiset jännitykset sosiaalisissa tilanteissa, epämääräiset pelot, ja tyhjyyden tunne ovat läsnä. Yritän löytää valopilkkuja ja unohtaa mennyt ja nauttia tästä päivästä.
VastaaPoista