Vielä jotenkin kierrän aihetta, että alkaisin kirjoittamaan exaviopuolisostani Ilkasta. Sopivaa tunnelmaa odotellessa voinkin kertoa hänen äidistään eli exanopistani. Siinä vasta nainen, jos en olisi ollut ihan sokea, minun olisi pitänyt juosta karkuun ja kovaa, kun hänet näin. Hän oli ollut työssään määräävässä asemassa ja jäänyt hiljattain eläkkeelle. Appiukko oli ihan alistettu tassukka, joka puhui vain jos kysyttiin.
Se on myös sanottava Ilkan puolustukseksi ettei sellaisen äidin kanssa voi pysyä terveenä. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa luokseni hän katsoi kaikki kaapit läpi, otti astioita keittiön kaapista ja katsoi valoa vasten oliko ne puhtaita. Sitten hän nappasi keittiön tuolin alleen ja tutki keittiön kaapin päälykset. Minä en voinut, kuin tuijottaa järkytyksestä. Ilkka ja appiukko eivät sanoneet mitään ihan, kuin käytös olisi ollut täysin normaalia. He jäivät yöksi meille, koska tulivat 500 kilometrin takaa. Rouvalla oli oma kahvinkeitin mukana, koska hän epäili ettei muusta kahvinkeittimestä tule sellaista kahvia, kun hän halusi. Myös oma vessapaperi oli mukana, koska hän oli pelännyt, että käytin jotain halpahallin vessapaperia. Onneksi sattui vahingossa olemaan samaa merkkiä, mitä hän itse käytti. Silloin opin, että vessapaperissakin merkkitietoisuus on valttia.
Nainen oli kyllä ihan hullu, eikä häntä hillinnyt kukaan. Sinä lauantaina, kun hän oli meillä uutisoitiin, että Alkossa oli ollut pieni erä valkoviiniä, jossa oli ollut jotain lipeää tms. mukana ja ne pyydettiin palauttamaan Alkoon. Hänelle tuli ihan hepuli, luulin sitä ensiksi vitsiksi,kun hän vaati, että Ilkka lähtisi kyselemään paikallisesta Alkosta, noin kahdenkymmenen kilometrin päästä, että olisiko hän voinut sitä juoda vahingossa. Kyselin viattomana oliko hän juonnut valkoviiniä milloin viimeksi, siitä oli kuulemma monta kuukautta, mutta hän epäili jos sitä olisi jotenkin vahingossa joutunut hänen juomiinsa. En ymmärtänyt juttua ollenkaan, sitten hän alkoi veivaaman puhelinta ja soitti ties minne Alkon palvelunumeroihin ja tivasi voiko valkoviiniä joutua muulla tavoin elimistöön, kuin juomalla.
Voitte rakkaat lukijat kuvitella, että silloin ei paljon naurattanut, mutta näin jälkikäteen ne hölmöläisen touhut, mitä sen naisen kanssa koin on tosi huvittavia. Hän myös pelkäsi koko ajan, että häneltä varastetaan jotain. Komensin Ilkaa auttamaan äitinsä kassin kannossa, kun he lähtivät meiltä. Tilanne oli ihan kummallinen, kun en tiennyt, että hänen kasseihinsa ei saa koskea kukaan muu. Hän ilmeisesti epäili, että oma poika tulee yht'äkkiä hulluksi ja lähtee juoksemaan kassin kanssa ja varastaa sen. Myöhemmin vasta kuulin, että hän ei linja-autossa matkustaessaan antanut laittaa matkalaukkua auton alakertaan, vaan halusi ottaa sen viereensä penkille. Meille tullessaan he joutuivat vaihtamaan pikavuoroa ja kuski olisi ystävällisesti kantanut matkalaukun toiseen autoon. Siitä oli tullut sanomista, koska hän ei voinut mitenkään luottaa siihen, että kuski ei olisi lähtenyt matkalaukun kanssa lätkimään. Niin hulluja vainoharhaisia pelkoja en ole koskaan kenelläkään tavannut.
Voin vielä toistenkin hauskuttaa teitä jutuilla tästä persoonallisesta anopistani, mutta yhdellä kertaa en enempää jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti