Aviomieheni oli aivan ilmiömäinen valehtelija ja sai toiset uskomaan mitä vaan. Se on tietenkin aika tyypillinen ominaisuus narsistille. Katkerin olen, että omat vanhempani uskoivat aivan kaiken mitä Ilkka puhui. Mitään ei ole auttanut nyt jälkikäteenkään, kun olen yrittänyt selittää Ilkan valehdelleen minusta. Äitini vaan toteaa aina, että ne asiat kuulosti niin uskottavilta. Yksi syy siihen, että he niin helposti uskoivat kaikki jutut oli se, että vanhempani tunsivat minut todella huonosti. Hehän eivät koskaan oikeastaan eläneet perhe-elämää minun kanssa, vaan olin aina isovanhempieni hoidossa. Olen myös aivan varma , että jos isovanhempani olisivat eläneet he eivät olisi uskoneet minusta kaikkea sitä pahaa mitä Ilkka keksi kertoa.
Mieheni uskotteli vanhemmilleni olevansa ihan väärin ymmärretty reppana, jota minä kylmänä ihmisenä ohjailen. Hän osasi hyvin kerätä myötätuntoa itselleen. Vieläkin joskus tulee mieleen, että kaikki ne ihmiset jotka koskaan tapasivat mieheni saivat minusta ihan kummallisen kuvan. Hän vähän lapsenomaisesti kertoi kaikille kuinka kamalaa hänellä on, kun vaimo on ihan kylmäkiskoinen businessnainen. Jos jaksaisin enää jotain hävetä, niin se hävettäisi, kun niin moni tietää minusta ihan vääriä asioita.
Näistä tapahtumista opin myös sen, että ihmiset mielellään uskovat toisesta pahaa. Ihmiset myös erittäin mielellään kuuntelevat, kun joku puhuu pahaa jostakin. Minulla oli ja on ainoastaan kolme ystävää jotka eivät uskoneet Ilkkaa. Läheisin ystäväni, jonka olen tuntenut kouluajasta lähtien, sitten toinen ystävättäreni jonka olen tuntenut yli kaksikymmentävuotta. Suuri apu on ollut myös naapuriyrityksen omistaja, johon olen tutustunut kymmenkuntavuotta sitten. Hänestä on vähän tullut kuin työkaveri, mutta hänellekin mieheni jaksoi tilittää kauheuttani todella usein. Arvostan häntä kovasti, että hän kykeni ajattelemaan omilla aivoillaan ja tajusi ettei jutut ole totta.
Narsistit voivat tosiaan olla uskomattoman taitavia valehtelijoita - luultavasti siksi että uskovat itsekin omiin näkökulmiinsa asiasta.
VastaaPoistaJuurikin tuo pahan puhuminen entisestä kumppanistaan... Itse menin suorastaan ällistyttävän helposti aluksi lankaan kun entinen kumppanini (silloin alussa kun oli vielä minulle kiva) kertoi kauhutarinoita eksistään, maalasi ne entiset naisensa aivan hulluiksi hirviöiksi minulle.
Ja minä tyhmä menin lankaan, kun toinen niin osasi asettaa sanansa siten että ei jäänyt epäselväksi että ne naiset olivat niitä syypäitä, mutta sopivasti kuitenkin myönsi omaakin osuuttaan tapahtumiin, jotta tarinat eivät olisi olleet liian räikeästi vain sen toisen vikaa... Mutta kuitenkin selväksi tuli, että "ne akat oli hulluja."
Enpä osaa tätä tämän paremmin selittää. Narsistin kyky selittää asiat itselle edullisiksi ja vääntää uskottavasti musta valkoiseksi on jotain mistä ei oikein voi saada kiinni.
Narsistin totuus on ihan jotain muuta kuin se mitä oikeasti on tapahtunut ja uskoo siis siihen itsekin. Siksi on niin uskottava kertoessaan muille.
Itse aloin sitten siinä vaiheessa kun asiat meillä lähti menemään pieleen ja kumppanini saamaan järjettömiä raivareita aivan tyhjästä, niin dokumentoimaan noita tapahtuneita. Kirjoitin päiväkirjaa, valokuvasin ja äänitin tilanteita. Sekä siksi että niistä kiistatta saatoin itsekin varmistaa että kuinkas tämä asia nyt menikään kun sovintoa hieroessaan narsistikumppanini koitti manipuloida minua uskomaan omaan totuuteensa - ja myöhemmin ne todisteet olivat erinomaisen tärkeät kun jouduin menemään poliisille ja oikeuteen saakka.
Ja mitä tulee tosiaan noihin ihmisiin ja ystäviin, niin ovat kyllä todella arvokkaita ne jotka näkevät noiden narsistin juttujen läpi ja ajattelevat omilla aivoillaan!