Alan varmaan masentua, kun pimeys valtaa maailmaa, tunnen itseni niin alakuloiseksi. Tuntuu, että reumakivut vaan pahenee ja joka paikka on kipeä. Voimat menee, niin että pienikin ponnistus hengästyttää ja puhuessakin hengästyy. En tiedä onko kyse Tramalin sivuvaikutuksista vai reumasta tai sitten alkavat vaihdevuodet riivaa.
Ehkä kyse on vaihdevuosista, kun tuskahiki pukkaa niskaan ja mieliala on ihan nollissa. Jos en joutuisi oman firmani takia nousemaan aamulla, niin en varmaan lähtisi mihinkään. Millaistahan elämä olisi silloin, jos olisi vieraalla töissä ja voisi jäädä sairauslomalle kipeänä. Naapurin rouva aina hehkuttaa kuinka hyvin hän selviytyy fibromyalgian kanssa, kun hän syksyllä aina jää sairaslomalle ja lepää mahdollisimman paljon. Sitten, kun pahin on ohi voi taas jatkaa muutaman viikon töitä. Turha valittaa, se on ammatinvalinta kysymys ja olen ihan tyytyväinen näin.
Kuitenkin, kun on oikein huono olo, niin katkeruus iskee ja muistan etten olisi ehkä ollenkaan kipeä ilman hedelmöityshoitoja ja mieheni valheita. Totuuttahan en saa koskaan tietää, sairastuinko vaan hyperstimulaation takia vai olsinko sairastunut kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti