Ensimmäinen lapsuudenystäväni oli myös jollakin tapaa persoonallisuushäiriöinen. Hän vaikutti elämääni todella paljon, koska hän pompotteli minua koko keskikoulu ajan. Tutustuin Tiinaan, kun menin keskikouluun, hän oli ns.paremman perheen tytär. Hänen johdattelemaan elämäni lähti ihan sivupoluille, lapselle kaverien merkitys ja vaikutus on ihan totaalinen.
Minulla, kun ei ollut sisaruksia kiinnyin Tiinaan kovasti ja ihailin hänen rohkeaa luonnettaan. Varmaan yksi syy ystävyyteemme oli, että hän oli minun vastakohta ja sai siten suuren arvon silmissäni. Itse olin tosi ujo ja arka maalaistyttö, joka lähdin isoon kaupungin kouluun 11-vuotiaana. Kaikki oli hirveän pelottavaa ja koulussa oli 800 oppilasta, se oli siis todella iso koulu. Tiina oli rohkea tekemään kaikkea, eikä tuntenut mitään arkuutta edes opettajia kohtaan. Nyt aikuisena ymmärrän, että hän oli jotenkin rajaton, ilmeisesti hänellä oli joku häiriö, mutta ei niitä vielä silloin tutkittu. Hän oli myös loputtoman itsekäs ja oman etunsa tavoittelija. Hän ehkä valittsi minut ystäväkseen ihan hyväksi käytön takia, koska minulla oli aina rahaa käytössäni.
Tiina pärjäsi koulussa oikein hyvin, mutta hän aina yllytti minua jättämään tahtävät tekemättä ja läksyt lukematta. Itse hän kyllä teki kaiken, vaikka valehteli minulle ettei tee. Koulumenestykseni oli paljon hänestä kiinni, en ollut mikään hyvä oppilas. Siihen aikaan vielä vaikutti myös paljon, että minä olin köyhän, kouluttamattoman perheen lapsi ja Tiinan äiti oli maisteri. Tiinan äiti korosti sitä asiaa todella usein, mikä näin jälkikäteen kuulostaa ihan halveksittavalta ja sivistymättömältä ihmisten jaoittelulta. Tiinalla ei ollut mitään moraalia ja hän varasteli tavaroita kavereiltaan. En koskaan saa tietää miten paljon hän loppujen lopuksi varasti minulta, koska enhän alkuun mitenkään voinut uskoa sitä. Minulle varastaminen oli täysin poissuljettu asia.
Teini-ikään tultuamme huomasin, ettei Tiinalla ollut mitää seksuaalisia rajoitteita. Hän ilmeisesti meni sänkyyn ihan kenen kanssa vaan. Hän oli oikea pikku hutsu, joka pukeutui todella paljastavasti ja tyrkytti suorastaan itseään. Hänen poikaystävänsä liikkui kaupungin pikkurikollisjengissä ja sitä kauttahan minäkin löysin poikaystäväni Aarnen. Vihaan Tiinaa edelleen ja ajattelen, että se yksi ystävyys on pilannut elämääni paljon. Olisin myös toivonnut, että opettajat jotka näkivät tilanteen olisivat puuttuneet siihen ja auttaneet minua pois Tiinan vallasta. Siihenkin varmaan vaikutti nuo yhteiskunnalliset erot mitkä 70-luvullakin vielä jakoi ihmisiä. Kävin viimeisen luokan kahteen kertaan ja pääsin eri luokalle, kuin Tiina ja eroon hänen manipuloinnistaan. Koulumenestykseni muuttui ihan täysin, kun sain olla omillani pärjäsin paljon paremmin. Minä siis ajauduin narsistien valtaan ihan pienestä pitäen ja sitä ilmiötä tässä yritänkin selvittää mikä saa ihmisen toimimaan niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti