Elämä on aina riski

Otan suuren riskin, kun tulen näin julkiseen välineeseen kertomaan elämästäni. En edes pystyisi tähän, jos ei nykyinen puolisoni kannustaisi minua.

Sen avun olen ainakin saanut psykoanalyysistä, että olen loppujen lopuksi kyennyt luomaan terveen parisuhteen. Pystyin välttämääm houkutukset luottaa vääriin ihmisiin, ja uskaltauduin vielä kerran rakastua. Totuushan kuitenkin on, että persoonallisuushäiriöisiä on todella vähän, en tiedä tutkittua prosenttia, mutta uskon, että kyse on korkeintaan parista prosentista. On paljon todennäköisempää osua ihmissuhteessa ihan terveeseen persoonaan. Parisuhteeni on nyt sen verran vanha, että jo tiedän osuneeni oikeaan, terveeseen ihmiseen. Nyt tiedän myös, että minä itse osaan olla terveessä parisuhteessa, ja osaan arvostaa toista ihmistä.

Yleensä käy niin, että kun ihminen on useamman kerran ajautunut suhteeseen narsistin kanssa, menee luottamus itseen, ja ihmisiin, eikä enää uskalla rakastua, tai edes ystävystyä. Yksi kirjoittamiseni tarkoitus on vakuuttaa toiset saman kokemuksen läpikäyneet uskomaan, että joskus voi käydä hyvinkin. Rakastuminen on kuitenkin aina riski, kun uskaltaa rakastua, sen mukana tulee aina menettämisen pelko. Voit menettää rakastettusi monella tavalla, myös kuoleman kautta.

Itse sain terapian, ja ajan myötä eheyttä, ja vahvuutta ottaa jälleen riski rakastua. Olen pohtinut puolisoni kanssa, olenko hölmö, kun uskallan lähteä niistä asioista kirjoittamaan. Luotan kuitenkin, että pysyn anonyyminä, ja en tee tätä ketään panetellakseni. Koen vain sen, että kirjoittaminen on aina auttanut minua, ja sanotaan, että kaikki jotka kirjoittavat päiväkirjaa, kirjoittavat sitä kuitenkin jollekulle. Nyt minä kirjoitan teille lukijani.