Olenko minä narsisti?

Varmaan monelle lukijalle tulee heti mieleen, miten minä kirjoitan muista ja nimeän heidät narsisteiksi, mistä tiedän etten itse ole sitä. Olen miettinyt asiaa lähes koko ikäni, ja joskus epäillytkin, että minä itse olen persoonaltani häiriintynyt. Varmaan jollain tapaa olenkin.

Kävin terapiassa psykiatrian erikoislääkärillä, noin kahdeksan vuotta. Välillä kerran kuussa, välillä jopa kolme kertaa viikossa. Terapian avulla opin jäsentämään omaa persoonaani, ja enkä itse pidä itseäni narsistina, eikä myöskään psykiatrini löytänyt minusta narsistia. Sen kuitenkin tiedän, että minulla on todella voimakas tapa vetää narsisteja puoleeni.

Sitä en ole vieläkään oppinut ymmärtämään, miten sen teen, mutta jos läsnä on narsisti, hän vääjäämättä löytää minut. Ehkä se, kun jo lapsuuden perheessäni olen tottunut narsistiseen käyttäytymiseen, viestin sanattomasti, että minua voi hallita. Ilmeisesti narsistisessa käytöksessä on jotain niin minuun vetoavaa, että valitsen aina uudestaan,ja uudestaan lähipiiriini heitä.