On aivan uskomatonta, että joku ihminen voi elää kaksoiselämää, niin kuin puolisoni Ilkka teki. Hän oli paljon työnsä puolesta poissa, ja minulle oli helppo kertoa, olevansa ihan muualla, kuin olikaan. En ole mustasukkainen luonne, ja inhoan vahtimista. Mielestäni terveen parisuhteen tulee perustua vapaaehtoisuuteen, ei vahtimiseen.
Olimme ehkä olleet viitisen vuotta naimisissa, kun minulle soitettiin työhön, ja mieheni tyttöystävä kertoi kuka hän on. Hän oli alkanut epäillä Ilkan puheita, ja joistakin reksitereistä selvittänyt, että mies onkin naimisissa. He olivat seurustelleet pari vuotta, ja myös lasten hankkiminen oli puheena. Ilkka siis eli kahdessa paikassa, jälkikäteen mietin olisiko minun pitänyt huomata se jostain, mutta en vaan huomannut, en edes osannut epäillä, että hän oli niin tyhmä.
Tässä kohtaa olen myös vihainen psykiatrilleni. Hän nimenomaan oli keväällä kannustanut minua uskomaan, että Ilkan poissaolevuus, oli masennusta, ja suurta työmäärää. Sitten, kun tämä paljastui kesällä, hän sanoi, että sehän olisi pitänyt minun kyllä huomata. Psykiatri alkoi käyttäytymään, niin kuin hän olisi muka tiennyt, että näinhän siinä käy. Vaikka hän itse aina haki muita selityksiä Ilkan käytökselle.
No, mitäpä minä siinä tilanteessa tein. Menin puhelimesta asiakaspalveluun, ja yritin koota ajatuksiani. Olen putiikipitäjä eli yrittäjä, ja tupa oli täysi asiakkaita, en voinut jäädä takahuoneeseen itkemään. Tästä olen joskus katkera, että olen elinkeinoni takia joutunut työntämään suruni taustalle. Vähä niin, kuin Tuulen viemässä Scarlet O' Hara, suren sitten huomenna.
En tiedä kaipaatko kommenttejani, mutta kommentoin silti :)
VastaaPoistaÄlä ole vihainen psykiatrillesi. Hän vain tekee työtänsä ja hänen tulee ylläpitää luottamussuhde asiakkaisiinsa. Psykiatrit voivat auttaa selvittämään ajatuksia, muttei milloinkaan voi antaa neuvoja elämään ja perusperiatteeseen kuuluu ettei arvioida tuntemattomien ihmisten persoonallisuutta sen enempää, kun asiakas psykiatrin mielestä tarvitsee. Psykiatrit ovat muuten aika onnettomia parisuhteissaansa...Hmmm, mistähän se voi johtua? Itse luulen, että totutaan olla näkemättä tosiasioita ja etsimään ensisijaisesti positiivisiä asioita selityksiksi, jotta psyyke ei kärsisi turhaan... Tämähän taas vie siihen, että silloin, kun kaikki paljastuu ollaankin todella isossa kriisissä...
Älä myöskään ole katkera työtilanteesta johtuvasta surun taustalle työntämisestä. Olisi voinut tapahtua niin että masentuisin ja jäisit muhimaan suruusi eikä siitä olisi hyvää seurannut :). Nyt olet valmis käsittelemään asioita ja se on hyvä!
Kiitos kommentistasi, olen todella hyvilläni, kun joku kommentoi. Saa ottaa rajustikin kantaa ja esittää eriäviä mielipiteitä. Keskustelu on hyvä tapa puhdistaa ajatuksia.
VastaaPoistaSinulle Anonyymi kommentoija: voit olla ihan oikeassa, että terapeuttini halusi luoda minulle positiivista mielialaa, olisihan sekin ollut aika pattitilanne, jos hän olisi kannustanut minua spekuloimaan onkohan miehelläni kaksoiselämä vai ei. Sitähän ei psykiatri todellakaan voinut tietää, uskoisin, että on aika harvinaista elää totaalisesti kahdessa liitossa.
Anneli