Kerroinkin jo,että nuuruuden avoliittoni oli kamala. Silloin elin perhehelvetissä, joka oli kapeuttanut näkökantojani niin etten edes itse ymmärtänyt missä helvetissä olin. Olin hyvin nuori, ja manipuloinnin helppoutta lisäsi se, että asuimme nelisen vuotta ulkomailla.
Avomieheni oli tavallinen duunari, eikä tosiaan mikään älykkö, mutta hän pääsi suomalaisen työpaikkansa kautta töihin Barcelonan satamaan. Hän oli metallimies ja teki jotain korjauksia mitä piti olla millinsadasosan tarkkuulella oikein. Tämä millin viilaus siirtyi työpaikalta myös kotiin, kaikki piti olla millilleen niin kuin hän halusi.
Olin taloudellisesti täysin hänen armoillaan, elimme hyvin eristäytynyttä elämää. Kaikki piti tehdä yhdessä, hän oli kotonaan tottunut ettei kotirouva äitinsä koskaan liikkunut kodin ulkopuolella yksinään. Elämäni oli varmaan samankaltaista,kun muslimi naisella, burkhaa en sentään käyttänyt. Omasta ammatistani ei ollut hyötyä Espanjassa, olin juuri valmistunut hammashoitaja.
Pelastukseni oli se, että löysin kaupungista suomalaissyntyisen naisen, joka piti vaate putiikkia. Hän antoi minulle osapäivätyötä, ja tavallaan myös henkireijän ulkomaailmaan. Häneltä myös opin yrittäjyyden alkeet, mitkä oli myöhemmin tarpeen. Kukaan ei huomannut mitä meidän kotona tapahtui, myös vanhempani sanoo etteivät tienneet mitään. Aarne vaikutti niin huolehtivalta mieheltä, siivosi ja teki ruuan aina. Minä en todellakaan saanut koskea keittiöön, kun en kuulemma osunnut tehdä mitään.Sitten, kun vihdoin elin omillani vietin ensimmäisen vuoden keittiössä, koska rakastan ruuanlaittoa.
Meillä tapeltiin joka ilta, Aarne raivostui ihan mitättömistä asioista. Ei hän minua kovin usein lyönnyt, mutta uhkasi väkivallalla jatkuvasti. Hän ei osannut mitenkään hallita vihaansa ja kaikki oli aina minun vika. Hän oli myös työkavereilleen hankala ja ei erityisemmin ystävystynyt kenenkään kanssa. Jos joku asia meni työpaikalla pieleen, hän ei muuta osannut, kun vetää jotakuta turpiin.Ihmettelen miksei kukaan tehnyt ilmoitusta poliisille hänen vakivallastaan, vai pelkäsivätkö he kostoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti