Lapseton nainen

Katsoin tilastoja mitä kautta lukijat oli tähän blogiin, jo heti tuoreeltaan löytäneet Blogilistan kautta, ja lapsettomuus sanan kautta. Otankin sen sitten heti puheeksi, tai siis kirjoittamisen alle.

Lapsettomuus on varmaankin ainoa pysyvä, ja muuttumaton asia, mikä jäi tulokseksi menneestä elämästä. Menin hiukan yli kolmekymppisenä naimisiin, varmaan siksi hätiköidenkin, kun halusin niin kovasti lasta. Silloin en edes pystynyt ajattelemaan mahdollisuutta että jäisin lapsettomaksi. Aviopuolisollani, sanotaan häntä, vaikka Ilkaksi, oli ollut edellisessä avioliitossaan lapsi, joka oli kuollut vauvana. Uskoin täysin, kun hänkin kertoi halauvansa lapsen.

Narsistisen persoonan kanssa asia, ei kuitenkaan ollut näin yksinkertainen. Hän "unohti" kertoa minulle, että tämä vauva syntyi hedelmöityshoidolla, koska hänen siittiöidensä laatu oli niin heikko. Hän myös "unohti" kertoa ettei pysty seksiin normaalissa ihmissuhteessa, vaan ilmeiseti vain lyhytaikaisten kumppanien kanssa.

Huomasin olevani avioliitossa miehen kanssa, joka ei halua seksiä, eikä siihen kykene, ei koko seitsemän vuoden liiton aikana. Hedelmöityshoidot aloitettiin, kuitenkin jo seurusteluaikana, kun satunnaista seksiä vielä oli, miestä ei edes tutkittu, kun kaikille oli selvää, ettei hänessä ole vikaa, kun oli jo ollut yksi lapsi. Minustakaan ei löytynyt vikaa, ja sain todellisia hevoskuureja hormooneja, koska 90-luvun lopulla määrät oli suunnattomia. Ensimmäinen koeputkihedelmöitys päättyi hyperstimulaatioon johon meinasin kuolla, silloin tuntui, että taivas romahti päähäni. Halusin lapsen, mutta makasinkin sairaalassa hengenvaarassa. Miestäni ei näkynyt, hänellä oli, kuinkas muuten muuta menoa.

Hyperstimulaatio laukaisi minussa reuman, josta kärsin vieläkin, tämäkin sadepäivä, alkaa taas luitani jäytää. Tuo hyperstimulaatio onneksi pysäytti hoidot, ja nyt myös mieheni tutkittiin tarkemmin. Hän todella kertoi unohtaneensa, että hänen ensimmäinen lapsensa syntyi koeputkihedelmöityksenä, ja hän oli lähes steriili.