Avioeroni jälkeen olen saanut selville, että exmieheni menikin alunperin kanssani naimisiin rahan takia. Aivan sekopään ajatus, että suomalainen pienyrittäjä olisi rikas. Muistan ensimmäisistä tapaamisista lähtien hän seurasi rahojani.
Ensimmäisillä treffeillämme hän ihmetteli miten minulla oli rahapussissa niin paljon rahaa. Hän oli niin hölmö, että kun maksoin oma osuuteni ravintolalaskusta hän kurkisti kukkarooni. En edes tajunnut, että joku voisi olla kiinnostunut vähistä rahoistani. Pistin kiinnostuksen merkille koko seurustelumme ajan, aina kun meni pankkiautomaatille hän kurkki selkäni takana. Kaupassa hän keräsi kärryn täydeltä tavaraa, mutta ei koskaan maksanut mitään. Ensimmäisellä etelämatkalla puoli viikkoa meni ennen kuin kehtasin sanoa, että nyt on sinun vuoro maksaa. Hän ei ollut siihen mennessä kertaakaan maksanut mitään.
Avopuolisoni kanssa olin jo oppinut sen, että minä olen perheen rahasampo ja yleensä maksan kaiken. Kun menin avioliittoon en osannut asiaa vastustella, kun olin tottunut, että miehiä aina elätetään. Minua käytettiin taloudellisesti hyväksi tosi rankasti. Kärsin siitä koko lupun ikääni.
Vihaan itseäni, kun annoin suhteen mennä siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti