Jotkut pienet ihan mitättömät asiat ovat painuneet mieleeni. Esimerkiksi muistan sellaisen tilanteen avoliitossani joskus 25-vuotta sitten, kun Aarne oli jossain oppilaitoksessa kurssilla. Hän kertoi, että siellä on pari ihmistä pyörätuolissa ja heillä on avustaja. Sitten hän sanoi, että opettaja kertoi heillä olevan MS-taudin. Minulle hän selvensi, että MS tarkoittaa mielisairas.
Olin mielessäni täysin pöyristynyt johtopäätöksestä ja hänen tyhmästä tietämättömyydestä. En kuitenkaan uskaltanut väittää hänelle vastaan. Pelkäsin häntä niin paljon, että vaikka hän puhui silkkaa sontaa en uskaltanut sitä korjata.
Jos olisin kertonut hänelle mitä MS-tauti todellisuudessa on, niin hän olisi saanut raivokohtauksen kuinka uskallan olla erimieltä, kuin hän. Hänen mielestään pariskunnan piti aina olla samaa mieltä kaikesta. Ja kun hän kerta omasta mielestään tiesi kaiken, niin olisihan se pöyristyttävää, että avovaimo olisi hänen tietonsa kyseenalaistanut.
Tämäkin on sellainen asia, että häpeän sitä vieläkin. Miten selkärangaton olin. Varmaan sen häpeän ja syyllisyyden takia sen vuosikymmenten jälkeen muistankin. Aina kun kuulen MS-taudista niin syyllisyys tulvahtaa mieleeni. Toivottasti kaikki tautia sairastavat antavat tekoni anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti