Masentavaa

Sitä en ole vielä kertonut, että itsellänikin on selvä taipumus masennukseen. Se voi olla ihan periytyvä ominaisuus, tai johtuu traumaattisesta lapsuudestani. Olen kärsinyt siitä ihan lapsesta asti, mutta nyt aikuisena ja terapian jälkeen kykenen erittelemään sitä.

Nytkään minulla ei ole mitään erityistä syytä masentua. Syksy ja sateet aiheuttaa aina enemmän kipuja ja särkyjä, mutta niitäkin osaan lääkitä. Varmasti kyseessä on pimeän ajan masennus. Minulla on yksi kamala kokemus masennuslääkkeestä, sain Cymbalta nimistä lääkettä lähinnä kivunpoistoon. Se tiedettiin ettei se oikein sovi yhteen nykyisen reumalääkitykseni kanssa, vaan vaarana on saada serotoniinisyndrooma. Ihan siihen asti tilanne ei mennyt, kai elimistöni lääkesekoitukseen tottui. Hikoilu ja sydämentykytys oli kyllä raivostuttavaa.

Kun olin pari kuukautta syönnyt Cymbaltaa se vähän helpottikin masennustani, mutta en tajunnut sen sivuvaikutuksia. Ihmettelin, miksi vatsani on koko ajan niin täyden tuntuinen etten pystynyt nukkumaan pitkälläni, kuin muutaman tunnin. Aamuyöstä oli pakko mennä nojatuoliin nukkumaan,sitä tein pari vuotta. Sitten tuli tämä edellinen helle kesä ja melkein tukehduin hikoiluuni. Lämmönsäätely oli aivan sekaisin.

Jätin tosi nopealla aikataululla lääkkeen pois, tiesin, että se pitää tehdä pikkuhiljaa, mutta hikoilu oli niin sietämätöntä. Kun olin ollut syömättä Cymbaltaa muutaman viikon, pystyin taas nukkumaan pitkälläni. Eli lääke aiheutti vatsaani sen täyttävän tunteen, joka teki hengenahdistusta.