Olen jo kauan suunnitellut, että haluaisin jakaa kokemuksiani, aika erikoisista elämän vaiheistani. Toivoisin, että joku muu niistä voisi hyötyä, mutta ennen kaikkea, haluan kirjoittaa itsestäni ulos kaiken pahan.
Haluan pysyä tuntemattomana, koska kerron niin rankasta aiheesta, ja en missään nimessä halua, että entiset puolisoni tunnistaisivat minut. Se voisi koitua minulle hengenvaaralliseksi. Toivon siksi ettei lukijani edes vaivaisi päätään henkilöllisyydelläni. Voisin olla kuka tahansa. Sinun työkaverisi,sisaresi,opettajasi,naapurisi,ihan kuka vaan. Et koskaan tiedä mitä lähipiirisikään kotona tapahtuu. Kukaan joka tuntee minut omassa kotikaupungissani, ei koskaan voisi uskoa, mitä minulle on tapahtunut. Kulissini ovat pysyneet kuosissaan, en niitä erityisesti ole halunnut ylläpitää, vaan se on tapahtunut ihan luontaisesti.
En tiedä miten usein jaksan tätä blogia päivittää. Sen näkee sitten, mitä tämä tuo tullessaan. Tunnen kuitenkin tehneeni todella ison askeleen eteenpäin, olen aivan innoissani, toisaalta peloissani. Olen, nyt avannut sellaisen kaapin oven etten sitä enää voi sulkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti